Ap.t.6,7 Stefanos valittiin yhdeksi seitsemästä diakonista johtamaan ruuanjakelua seurakunnassa. Valintaan vaadittiin hyvä maine, Hengen ja viisauden täyttämä, täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, täynnä armoa ja voimaa, tehden suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. Muutamat miehet ryhtyivät väittelemään hänen kanssaan.
Hengen voimalla hän puhui viisaasti, eivätkä he kyenneet pitämään puoliaan. Fanaatikot kävivät häneen käsiksi ja veivät Suuren neuvoston eteen tuoden vääriä syytöksiä häntä vastaan. Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot. Ylipappi kysyi: ”Pitääkö syytös paikkansa?”
Stefanos vastasi Israelin historialla. Lopuksi hän syyttää heitä: ”Olette aina vastustamassa Pyhää Henkeä te ja teidän isänne. Olette vainonneet ja tappaneet ne, jotka ilmoittivat, että Vanhurskas (Jeesus Kristus) oli tuleva. Ja nyt olette kavaltaneet ja murhanneet hänet! Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet.” Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan.
Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!”
Neuvosto ei kestänyt kuulla enempää, he tukkivat korvansa ja alkoivat huutaa, ryntäsivät Stefanoksen kimppuun raahaten hänet kivitettäväksi. Kivisateessa Stefanos rukoili Herraa: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!”
Kiihkoilevassa mielentilassa eletään menneessä, takerrutaan perinnäissääntöihin. Fariseus Saul hyväksyi teloituksen. Myöhemmin Pyhä Henki avasi hänen hengelliset silmänsä. Hänestä tuli apostoli Paavali, Jeesuksen väkevä todistaja, joka kirjoitti suuren osan Uutta Testamenttia, jossa Jeesus Kristus on keskeinen ja ainoa tie Jumalan luo.
Uskonnollisten tai poliittisten kiihottuneiden ympäröimänä totuus menettää merkityksensä. Viha saa melkoiset mittasuhteet. Totuus ja järkipuhe eivät avaa fanaatikkojen silmiä. Miksi? Siksi, että se vaatii nöyrtymistä tunnustaa syntinsä ja erehdyksensä. Kristittyjä vastaan on hyökätty alusta asti uskonnon ja politiikan kentällä.
On maita, joissa on suoranaista vainoa. Suloisessa Suomessamme on tahoja, jotka ovat ajamassa kristinuskoa alas. Eivät ole tietävinään, että eurooppalainen sivistys, lukutaito, vauraus, tieteet ja taiteet ovat saaneet innoituksensa Raamatusta. Haluaisivat päivittää Raamatun. Siihen ei ole ihmisviisaudelle annettu valtaa. Jeesus sanoo: ”taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa.” Olkaa tarkkoja julistajat! ”Se, joka opettaa toisin eikä seuraa Herramme Jeesuksen Kristuksen terveellisiä sanoja ja uskomme mukaista oppia, on pöyhkeä eikä ymmärrä mitään.” (1Tim.6:3,4).
Reino Tanner
Kirjoittaja on Suomen helluntaikirkon ja Akaan helluntaiseurakunnan pastori (eläkkeellä).
