Eeles Landström sijoittui Rooman olympialaisissa vuonna 1960 seiväshyppykisassa kolmanneksi. Toijalan Seutu uutisoi mitalista 9.9.1960.
Vuoden 1960 Rooman olympialaisten seiväshypyn pronssimitalimies, 89-vuotias Eeles Landström seurasi Tokion olympialaisten seiväshyppykilpailua kotonaan Vantaalla. Landströmin mukaan Rooman ja Tokion seiväskisoilla on paljon yhteistä.
Roomassa seiväshypyn kultaa otti Yhdysvaltojen Donald Bragg tuloksella 470, maamiehensä Ron Morris oli toinen tuloksella 460 ja Landström kolmas tuloksella 455.
Tokiossa Ruotsia edustava maailmanennätysmies Armand Duplantis voitti kultaa tuloksella 602. Toiseksi sijoittui Yhdysvaltain Christopher Nilsen tuloksella 597 ja kolmanneksi Brasilian Thiago Braz tuloksella 587.
– Samoin kuin Duplantis Tokiossa, Don Bragg oli Roomassa meistä kolmesta ylivoimaisin. Hän oli kaikin tavoin urheilijana eri tasolla kuin me muut. Meille oli ilman muuta selvää, että hän vie voiton. Don oli niin rauhallinen hypätessään. Yhden ainoan kerran voitin hänet, Landström muistelee.
Akaan Seutu haastatteli Landströmiä puhelimessa 6. elokuuta.
Miksi kehitetään välineitä, miksi ei urheilijaa. Muun muassa tätä mietti Eeles Landström nimikkopatsaansa paljastusjuhlassa Toijalan urheilukentällä vuonna 2015. Kuva: Juha Kosonen
Armand Duplantis tekee mitä haluaa
Landströmin mukaan Duplantisissa on samanlaista rentoutta kuin Braggissa. Miehen tekninen osaaminen on ylivoimaista muihin hyppääjiin verrattuna.
– Duplantis pystyy tekemään mitä vaan, tietää olevansa parempi kuin muut eikä pelkää mitään. Itsevarmuus merkitsee paljon silloin, kun joka askel ja sekunti täytyy hallita, jotta kaikki menee oikein. Sen pystyy tekemään mies, joka tietää osaavansa.
Tokion olympialaisissa Duplantis yritti uutta maailmanennätystä korkeudesta 619. Landström arvioi, että Duplantis voi ylittää helposti 630.
– Se on hänen tyylillään, tekniikallaan ja kunnolla täysin mahdollista. Duplantis tekee kaikki asiat pikkuisen nopeammin ja voimakkaammin seivästä hyväksi käyttäen. Muut odottavat seipään auttavan. Minusta se on päinvastoin. Hyppääjän pitää käyttää vetovoimaa, kun mennään rimalle seipään oikaisemisen yhteydessä. Samalla kuin mies vetää itsensä ylös, seiväs heittää hänet jatkoon, jolloin vauhti riittää riman yli.
Landström toteaa useimmilla hyppääjillä vauhdin loppuvan kesken, jolloin hyppääjä putoaa riman päälle.
Landström on keskustellut aiheesta myös Tokion olympialaisissa naisten seiväshypyssä viidenneksi sijoittuneen Wilma Murron kanssa.
– Hän antoi arvoa minun neuvoilleni. En tiedä vaikuttivatko ne, mutta pääasia, että Wilma onnistui.
Akaan oma olympiamitalisti Eelis Landström (vas.) istui seuranaan Suomen Urheiluliiton toimitusjohtaja Jarmo Mäkelä ja kansanedustaja sekä urheiluvaikuttaja Pauli Kiuru Toijalan Vauhdin 110-vuotisjuhlassa 2017. Kuva: Leena Nyysti
Kymmenottelijana Helsingin olympialaisissa
Landström arvostaa olympiapronssin arvokisasaavutuksistaan korkeimmalle. Hän on myös Euroopan mestari vuosilta 1954 ja -58. EM-kultamitalit ja olympiapronssin Landström on lahjoittanut Suomen Urheilumuseolle.
Landström on Rooman lisäksi kilpaillut myös kaksissa muissa olympialaisissa. Helsingissä vuonna 1952 hän oli kymmenottelussa 14:s ja Melbournen olympialaisissa 1956 seiväshypyssä seitsemäs.
Toijalan Vauhti antoi hyvän lähtökohdan
Landström on syntynyt Viialassa ja varttunut Toijalassa. Kasvattajaseuraansa Toijalan Vauhtia Landström muistelee lämmöllä.
– Lähtökohta oli loistava, koska Toijalan Vauhti osasi järjestää sarjakilpailuja monessa lajissa. Viikoittain teimme tuloksia ja vertasimme niitä muihin. Sen takia minusta tuli kymmenottelija.
Landström kertoo urheilun ja koulunkäynnin yhdistämisen olleen haastavaa.
– Olin niin innostunut urheilusta, että koulut menivät sekaisin. Urheiluinnostusta ja koulunkäyntiä on vaikea saada menemään yhteen. Toinen joutuu kärsimään, ja minun kohdallani se oli koulu. Mutta en kadu yhtään, pääsin ylioppilaaksi ja opiskelemaan yliopistoon Amerikkaan. Minun kohdallani asiat menivät niin nappiin, etten voi olla kuin kiitollinen, Landström sanoo.
Landström toimi työurallaan muun muassa Liberaalisen kansanpuolueen kansanedustajana sekä Rosenlewin sosiaalipäällikkönä, Veikkauksen projektipäällikkönä ja Yleisradion talousasioiden apulaisjohtajana.
Eeles Landström seurasi 2017 Toijalan Vauhdin Kesän Kansallisissa kisoissa seiväshyppyä aitiopaikalta ja vaihtoi ajatuksia kilpailijoiden kanssa. Kuvassa häntä tervehtimässä kisaan osallistunut Joni Uolamo Toijalan Vauhdista. Kuva: Heidi Hidén-Knuutila.
Toiveena vetoapua nimikkokisoille Urheiluliitolta
Toijalan Vauhti järjestää kesäisin Landströmin mukaan nimetyt yleisurheilukilpailut Toijalan urheilukentällä. Landström toivoo seiväshypystä kisojen päälajia ja kaipaa ajatukselle vetoapua Suomen Urheiluliitolta.
– Urheiluliitto voisi järjestää siellä vaikka maajoukkuekatsastuksen. Olisin hirveän tyytyväinen, jos liitto tekisi tällaisen ratkaisun, Landström sanoo.
Toijalan Vauhdin hän arvostaa parhaaksi seurakseen.
– Se on kotiseura, josta lähdin liikkeelle ja jossa osattiin hoitaa asiat. Seuralla on myös hyvä puheenjohtaja Heidi Hidén–Knuutila. Heidin kanssa olemme hyviä ystäviä, Landström kertoo.
Landström on hiljattain käynyt kotikulmillaan Toijalassa vieraillessaan Elvi-sisarensa luona. Hän pitää yhteyttä myös vanhoihin kavereihinsa. Heihin kuuluvat muun muassa laulaja Eino Grön ja viialalaissyntyinen seiväshyppääjä ja Landströmin kilpakumppani Risto Ankio. Grön on lupautunut laulamaan Landströmin 90-vuotissyntymäpäivillä, joita vietetään tammikuussa.
Viimeisimmät kommentit