Oppivelvollisuus ei enää pääty yhdeksännen luokan keväällä kajautettavaan suvivirteen, vaan oppivelvollisuusikä nousi 18 vuoteen elokuussa 2021. Uudistus koskee 1.1.2021 jälkeen peruskouluopintonsa päättäviä, eli pääasiassa vuonna 2005 syntyneitä nuoria. Uutta lakia ei sovelleta nuoriin, joiden oppivelvollisuus on päättynyt ennen 1.1.2021. Samalla toisen asteen opinnot muuttuvat maksuttomiksi. Oppivelvollisuuden muutos pyrkii siihen, että jokainen nuori pystyisi suorittamaan toisen asteen tutkinnon taloudellisesta tilanteestaan riippumatta.
Viime kevään yhdeksäsluokkalaiset ovat siis nyt velvoitettuja jatkamaan toiselle asteelle, eli lukioon tai ammatilliseen oppilaitokseen tai nivelvaiheen opintoihin, jotka kaikki ovat heille nyt ilmaisia. Jatkossa oppivelvollisuus päättyy vasta, kun nuori täyttää 18 vuotta tai aiemminkin, jos nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon ennen 18. syntymäpäivää.
Oppivelvollisuusikärajan nostoon päädyttiin, koska vaikka lähes kaikki nuoret jo aiemminkin hakeutuivat toisen asteen koulutukseen, jokaisessa ikäluokassa noin 15 prosenttia jäi ilman tutkintoa. Toisen asteen opinnot keskeyttäneistä pienituloisten perheiden lasten osuus on suuri. Oppivelvollisuusiän muutoksella ja toisen asteen opintojen maksuttomuudella pyritään siihen, että jokainen nuori taustastaan riippumatta saisi toisen asteen tutkinnon suoritettua.
Mikä siinä toisessa asteessa sitten on aiemmin maksanut? Muun muassa oppimateriaalit, työasut, välineet, tietokone, laskin ja tutkintomaksut. Kelan laskelman mukaan kaikkien alojen keskimääräiset kustannukset ovat opiskelijaa kohti noin 1 800 euroa, josta koulutuksen järjestäjä kuitenkin maksaa pääosan ja opiskelija keskimäärin noin 400 euroa. Lukio-opiskelun välttämättömät kustannukset opiskelijalle ovat keskimäärin 2 500 euroa. Uudistuksen myötä toisen asteen koulutuksesta tulee opiskelijalle aidosti maksutonta. Pienituloisista perheistä tuleville toisen asteen opiskelijoille maksettiin aiemmin opintorahan oppimateriaalilisää. Sitä ei enää myönnetä maksuttomaan toiseen asteeseen oikeutetuille, sillä he saavat oppimateriaalit maksutta, Kela muistuttaa.
Onko toisen asteen keskeyttämisen taustalla aiemmin oikeasti vaikuttanut raha vai jokin muu? Jokin sellainen, mitä ei paikata aidosti maksuttomalla opinnoilla eikä lailla, joka nostaa oppivelvollisuuden ikärajaa? Kohta sen näemme, kun uuden lain opintoihin velvoittamat nuoret aloittavat toisen asteen opintonsa. Nouseeko opintonsa loppuun suorittaneiden nuorten prosentti näillä keinoilla?
Kaikessa tärkeintä on asenne. Jos siinä on vikaa, asiaa ei korjata yhteiskunnan maksamilla toisen asteen oppimateriaaleilla eikä työvälineillä. Jos asenne ei ole opiskelumyönteinen, päädymme lainmuutoksen myötä tilanteeseen, jossa toisen asteen opinnoista kertyy yhteiskunnalle entistä kovempi lasku, mutta tulokset eivät parane. Pitäisikö rahaa laittaa aidosti maksuttoman toisen asteen tarjoamisen sijaan toimenpiteisiin, jotka nostaisivat opiskelumotivaatiota? Lopputulos voisi olla parempi, mutta hintalappukin paljon kovempi. Yhteiskunnan on helpompi antaa nuorelle toisen asteen suorittamista varten laskin kuin motivoida häntä opiskelemaan. Motivoinnin pitäisi tulla, jos ei nuoresta itsestään, vanhemmilta tai muilta läheisiltä. Silloin se on myös maksutonta.
