FPV-lentäminen piirtää harrastajan silmien eteen lintunäkymän

FPV-lentämisessä ohjattavaa konetta, useimmiten multikopteria, seurataan lentolaseihin välittyvän reaaliaikaisen videokuvan kautta. FPV-lyhenteellä viitataan siihen, että laitetta lasit päässä ohjaava harrastaja näkee maailman laitteessa olevan kameran näkökulmasta (First Person View/Video). Harrastuksessa käytettävissä koptereissa on paljon tehoa. Kuva: Oona Eskeli.

Mikäli olet kiinnostunut teknisistä laitteista ja niihin liittyvästä rakentelusta sekä tarkkuutta vaativasta suorittamisesta, voi FPV-lentäminen olla sinulle sopiva harrastus.

FPV-lentämisessä ohjattavaa konetta, useimmiten multikopteria, seurataan lentolaseihin välittyvän reaaliaikaisen videokuvan kautta.

FPV-lyhenteellä viitataan siihen, että laitetta lasit päässä ohjaava harrastaja näkee maailman laitteessa olevan kameran näkökulmasta (First Person View/Video). Näin ihminen on ikään kuin laitteen kyydissä.

Akaan Seutu tutustui FPV-lentämiseen Toijalassa perustetun MR2 FPV Ninjas -kopterikerhon, tuttavallisemmin Ninjojen, järjestämissä kilpailuissa Rauhanummen puistossa ja Luhtaniityn kentällä 31. heinäkuuta.

Jani Lamminen perusti MR2 FPV Ninjas -kopterikerhon Martti Virtasen kanssa Toijalassa vuonna 2014. Kuva: Oona Eskeli.

Kopterit ovat mopoja tehokkaampia

Ninjat on vuonna 2014 Toijalassa perustettu kopterikerho, jossa on noin parikymmentä jäsentä Akaasta ja kauempaa.

Kerho toimii FPV Finland ry:n alaisuudessa, ja tässä FPV-yhdistyksessä aktiivisia jäseniä on noin parisataa, kertoo Jani Lamminen, joka perusti Ninjat yhdessä Martti Virtasen kanssa.

Lammisen mukaan FPV-harrastuksessa käytettävät kopterit ovat melko erilaisia verrattuna tavanomaisiin kuvauskoptereihin. Lamminen arvioi, että FPV-koptereissa on tehoa keskimäärin hieman enemmän kuin mopossa ja että niillä voi lentää noin 120–140 km/h -vauhtia.

– Järjestämissämme kiihdytyskisoissa on laskettu myös vähän yli 200:n menneitä nopeuksia, Lamminen lisää.

Kiihdytyskisa eli drag race on yksi FPV-harrastajien käyttämistä kisatyypeistä, ja se oli mukana myös 31. heinäkuuta Toijalassa järjestetyissä kisoissa.

Kiihdytyskisan lisäksi Toijalassa oli mahdollista osallistua musiikin tahdissa tehtäviin temppuihin keskittyvään freestyle-kisaan sekä erilaisia kierrettäviä ja ylitettäviä esteitä sisältävään rata-ajokisaan.

Ninjat on Lammisen mukaan tiettävästi ainoa freestyle-kisoja järjestävä kopteriporukka.

Riihimäkeläinen Aleksi Rastas huomauttaa, että vaikka suomalaisista FPV-harrastajista aktiivisimpia ovat kisaajat, valtaosa harrastajista ei kisaile. Harrastuksen voi siis aloittaa hyvin myös silloin, jos kisaaminen ei innosta. Rastas oli päävastuussa 31. heinäkuuta Toijalassa järjestetyistä FPV-kisoista. Kuva: Oona Eskeli.

Kuinka alkuun?

Heinäkuisten kisojen järjestämisestä päävastuussa ollut Aleksi Rastas suosittelee aloittamaan harrastuksen liittymällä suomalaisten FPV-harrastajien Slack-keskusteluryhmään. Linkki ryhmään löytyy FPV Finlandin kotisivuilta.

– Ryhmässä on erikseen ”apua”-kanava, jossa saa neuvoja ongelmien ratkaisuun ja lisäksi vinkkejä siihen, mitä ja mistä välineitä kannattaa ostaa, riihimäkeläinen Rastas neuvoo.

Rastas huomauttaa, että vaikka suomalaisista FPV-harrastajista aktiivisimpia ovat kisaajat, valtaosa harrastajista ei kisaile. Harrastuksen voi siis aloittaa hyvin myös silloin, jos kisaaminen ei innosta.

– Me kisaajat olemme todella pieni osuus. Suurin osa porukasta lentelee puistoissa, hylätyissä rakennuksissa, tuntureilla, järvillä, metsiköissä ja muissa rauhallisissa paikoissa, riihimäkeläinen Rastas havainnollistaa.

Lentolasit ovat olennainen osa FPV-harrastusta. Niiden kautta lentäjä on ikään kuin ohjattavan kopterin kyydissä. Kuva: Oona Eskeli.

Lasien käyttö vaatii totuttelua

Jani Lamminen sanoo, että harrastuksessa käytetyt kopterit liikkuvat yleensä 150–400 euron hintahaarukassa. Lennokin lisäksi harrastuksessa tarvitaan muun muassa lentolasit sekä akkuja ja latureita.

Nykysäädösten mukaan lentämiseen vaaditaan myös aiheeseen liittyviin säädöksiin perehtymistä sekä teoriakokeen läpäisyä.

Lammisen mielestä harrastuksen parhaita puolia ovat sen teknisyys ja harrastajaporukka sekä se, että kopteria lennättäessään näkee ”lintunäkymän”.

Harrastuksesta kiinnostuneille Lamminen vinkkaa, että lentäminen on aluksi todella hankalaa ja että lasien käyttö vaatii totuttelua.

– Laseihin tulee 2D-kuvaa, joka tuntuu vähän hassulta ja josta on vaikeaa arvioida etäisyyksiä. Mutta siihen tottuu kyllä.

Lue myös:

Toijalassa perustettu kopterikerho vetää väkeä kaukaakin – Kopterit saavat ajankulun unohtumaan (24.8.2018)

Lisää kisakuvia:

Lentolasien kuvaa välitettiin kisoissa isolle TV-ruudulle katsojia varten. Kuva: Oona Eskeli.
Koptereilla osutaan silloin tällöin puiden oksiin. Kuva: Oona Eskeli.
Jani Lamminen (vas.) ja Martti Virtanen freestyle-kisatunnelmissa Rauhanummen puistossa. Kuva: Oona Eskeli.
FPV-harrastuksessa käytetään monen kokoisia koptereita. Kuva: Oona Eskeli.
Luhtaniityssä kierrettiin ja ylitettiin muun muassa tällaisia esteitä. Kuva: Oona Eskeli.
Koptereiden lähtöpaikka. Kuva: Oona Eskeli.
Aleksi Rastas, Jani Lamminen ja Martti Virtanen kisajärjestelyiden tiimellyksessä Luhtaniityssä. Kuva: Oona Eskeli.
Ninjojen 31. heinäkuuta järjestämät kilpailut keräsivät Luhtaniityn kentälle FPV-harrastajia eri paikkakunnilta. Kuva: Oona Eskeli.
Hämeenlinnalainen Jesse Salo oli mukana kisajärjestelyissä. Salo kertoi, että hän ei juurikaan lennä koptereilla vaan tykkää enemmän rakennella ”typeryyksiä” eli tehdä erilaisia tekniikkakokeiluja koptereilla. Kuva: Oona Eskeli.
Kuva: Oona Eskeli.
Kuva: Oona Eskeli.