Emilia Rantanen ja Simo Toivonen vaelsivat 530 kilometriä kesälomallaan – ”Vaeltaminen irrottaa arjesta”

Emilia Rantanen, Simo Toivonen ja heidän ystävänsä selvisivät reissusta ilman kommelluksia. Vain kengät lensivät roskiin, kun he pääsivät takaisin kotiin. Kuva: Toivosen ja Rantasen arkisto

Neljän viikon tarpominen Lapin soilla ja tuntureilla ei välttämättä kuulosta kaikille mieluisimmalta tavalta viettää kesälomaa.

Simo Toivosen ja Emilia Rantasen kohdalla tämä oli kuitenkin juuri sitä mitä he lomaltaan halusivat. He ovat suhteellisen kokeneita vaeltajia, joiden vaellusretket kestävät yleensä parista päivästä viikkoon.

Tänä vuonna he halusivat haastaa itsensä ja niin he ja heidän ystävänsä vaelsivat neljä viikkoa Lapissa.

Rantasen ja Toivosen vaellusreitti oli läpileikkaus Keski-Lapista.

Suunnittelu on tärkeä osa vaellusreissua

Matkansa suunnittelemisen jo hyvissä ajoin keväällä aloittaneet Toivonen ja Rantanen tietävät, että pitkälle vaellusreissulle ei lähdetä niin vain mitään suunnittelematta.

– Karkea reitti pitää olla suunniteltuna, vaikka se melkein aina muuttuu matkan varrella, kertoo Toivonen.

Tärkein syy, miksi reitti pitää olla huolellisesti suunniteltuna, on ruoka. Toivosen mukaan neljän viikon ruokatarpeiden kantaminen mukana alusta asti ei olisi viisasta.

– Ruokaa täytyy käydä noutamassa matkan varrella eri paikoista. Siinä on suunnittelemista kerrakseen, Toivonen kertoo.

Täydennyslaatikot lähetettiin matkan varteen osuville paikallisille yrittäjille, joista retkeilijät noutivat ne. Toivonen ja Rantanen hakivat yhteensä neljä täydennyslaatikkoa matkallaan.

Toivosen ja Rantasen ruokavalio reissussa oli pääsääntöisesti ihan perusruokaa. He söivät pastaa, riisiä, tortilloja ja kuivattua jauhelihaa. He eivät ostaneet juurikaan kaupoista mitään valmista, vaan ateriat suunniteltiin etukäteen.

Matkalaisten leiri Muotkatunturilla. Kuva: Simo Toivonen

8 tunnin päiviä tarpoen

Toivosen ja Rantasen reitti oli läpileikkaus Keski-Lapista. Matka alkoi Kolarin Yllästunturilta ja päättyi Utsjoen Kenesjärvelle. Maasto oli hyvinkin vaihtelevaa. He kulkivat läpi muun muassa tunturien, hiekkadyynien, soiden ja ikimetsien.

Päivät reissussa olivat pitkiä ja lepopäiviä ei paljon ehtinyt kertyä.

– Keskimäärin olimme liikkeellä joka päivä kuudesta seitsemään tuntiin ilman taukoihin laskettua aikaa. Vaihtelua kuitenkin oli riippuen maastosta, pisin päivämme taisi olla 10 tuntia vaellusta, Toivonen muistelee.

Kilometrejä kertyi koko reissusta 530. Pisin kuljettu matka yhdessä päivässä oli 37 kilometriä ja lyhyin 10 kilometriä.

– Keskimääräisesti kuljimme päivässä noin 24 kilometriä, Toivonen kertoo.

Matkanopeuteen vaikuttaa moni asia. Välillä suunnistamiseen voi mennä paljon aikaa, jos kulkee reittiä, jossa ei ole polkua. Myös korkeuserojen vaihtelu voi olla rankkaa, ja hidastaa vauhtia paljonkin.

Tärkeä osa pitkää vaellusreissua on lepo. Toivonen ja Rantanen lepäsivät reissustaan vain kolme päivää ja loput 25 vietettiin vaeltaen. Riittävät yöunet ovat tärkeä tekijä jaksamisessa. He pyrkivät nukkumaan joka yö kahdeksan tuntia.

– Varauduimme Lapin yöttömään yöhön hyvin, korvatulpat ja silmälaput olivat mukana. Ongelmia nukkumisessa ei siis oikeastaan ollut, Toivonen kertoo.

Lapin luonto on hyvin vaihtelevaa. Kuvassa Pöyrisjärven erämaa-alueen hiekkadyynit. Kuva: Simo Toivonen
Kuvassa Vaskolompolon autiotupa. Tupa sijaitsee Vaskojoen lompolan etelärannalla. Kuva: Simo Toivonen

Some unohtui retkellä

Vaeltaessa mieliala kohenee ja pääsee tehokkaasti irtautumaan arjesta.

– Vaellusreissulla pääsee kauas nykymaailman hektisyydestä, Toivonen pohtii.

Luonnossa ei välttämättä ole aina verkkoa, eikä virtaakaan ole saatavilla kännykän akkuun, joten sosiaalisen median käyttö jää vähälle reissussa.

– Kaikki turha kännykän räplääminen jäi kyllä reissulla kokonaan pois, ja olimme vain siinä hetkessä läsnä, Toivonen kertoo.

Myös fyysinen kunto kohoaa huomattavasti.

– Omassa jaksamisessa näkyi kyllä selkeä muutos, kun vertasi reissun ensimmäistä viikkoa viimeiseen, Toivonen kertoo.

Simo Toivonen, Emilia Rantanen ja matkaseura lepäämässä edessään Kevon seinä. Kuva: Toivosen ja Rantasen arkisto

Suurilta yllätyksiltä säästyttiin

Toivonen ja Rantanen selvisivät retkestään ilman pieniäkään naarmuja. Ainoa yllättävä tekijä oli, että reitille osuneet kahlausosuudet olivat odotettua syvempiä.

– Kävi kyllä hyvin, mitään ei edes mennyt reissussa rikki. Kengät lensivät heti reissun jälkeen roskiin, mutta se johtui vain kulumisesta, Toivonen naurahtaa.

Säätkin hellivät matkaajia. Ensimmäinen viikko oli lämmin, mutta sitten lämpötila tippui, ja sää oli puolipilvistä. Hyttysetkään eivät häirinneet, kun reissaajat olivat liikkeellä jo alkukesästä.

Vaeltaessa saa mieleenpainuvia kokemuksia

Toivonen kertoo matkan pysäyttävimmästä hetkestä, joka tapahtui Muotkatunturilla, joka on aivan Suomen ja Norjan rajalla.

– Meillä oli takana rankka päivä, jolloin olimme kulkeneet yli 20 kilometriä suolla, jossa ei ollut minkäänlaista polkua. Seuraavana aamuna kiipesimme Koarvikoddsille, joka on Muotkatunturin erämaa-alueen korkein tunturi. Näkymät olivat upeat. Se todella palkitsi, ja näytti sen, miten upea Lappi on parhaimmillaan, Toivonen muistelee.

Toivonen ja Rantanen ovat varmoja, että tämä ei jää heidän viimeiseksi pitkäksi vaellusreissukseen.

– Suosittelen vaeltamista kaikille! Lyhyempikin reissu tuottaa jo paljon iloa ja hyvän irtioton arjesta, Toivonen sanoo.

Saamenkielinen kyltti Kevon luonnonpuistossa, matkan loppuvaiheessa. Kuva: Simo Toivonen
Toivonen ja Rantanen eivät nähneet matkallaan paljon muita vaeltajia. – Suosituimmilla reittiosuuksilla näimme kyllä muita, mutta muuten saatoimme kulkea päivä näkemättä ketään, kertoo Toivonen. Kuva: Simo Toivonen