Tämän viikon painetussa Akaan Seudussa sivulla neljä käsitellään Toijalan satamaa ja Akaan asemanseutuja esteettömyyden näkökulmasta. Jutuissa pyörätuolia tarvitsevan nuoren äiti kertoo esteettömään liikkumiseen liittyvistä epäkohdista, joihin on Akaassa törmännyt. Niitä on ihmeen paljon, eikä omilla terveillä jaloillaan liikkuva todennäköisesti ole kiinnittänyt niihin juurikaan huomiota.
Kun esteettömyyteen liittyvä juttuaihe nousi Akaan Seudun toimituspalaverissa esille, oli heti selvää, että siihen tartutaan. Ainoat kysymysmerkit liittyivät siihen, miksi asiaan ei ollut aiemmin tartuttu. Liikuntarajoitteiset ovat kansalaisia ja veronmaksajia, jotka ansaitsevat päästä osallisiksi kaikista samoista mahdollisuuksista kuin ilman rajoitteitakin liikkuvat. Oikeastaan ei voida edes puhua ansaitsemisesta, vaan yhtäläisten mahdollisuuksien tulisi olla niin itsestään selviä, ettei niistä tarvitsisi puhua, ei edes ajatella.
Seuraava kysymys liittyy siihen, miksi asiaa ei ole laitettu Toijalan satamassa tehdyn kehitystyön yhteydessä kuntoon? Entä miksi asia on muualla Akaassa retuperällä? Jos esimerkiksi Akaan Seudun jutussa käsiteltävä pukuhuonerakennus muuten mahdollistaa esteettömän käytön, ei pelkän rampin lisääminen muuten soveltuvaan rakennukseen saisi olla kuin ilmoitusasia. Jos koko pukuhuonerakennus menisi uusiksi, asia olisi isompi. Mutta kuten edellä todettu, isommankin urakan toteuttamisen esteettömyyden varmistamiseksi pitäisi olla yhteiskunnassamme itsestään selvää. Jos ei ole, olisi mielenkiintoista kuulla, millaisin argumentein ja miksi esteettömyyttä vastustetaan?
Hyvä myyjä tekee tuotteensa käyttämisen asiakkaalleen helpoksi. Löytyisikö tästä ratkaisu myös esteettömyysongelmaan Toijalan satamassa? Satama on jo täynnä aikaansaavia yrittäjiä, sehän tiedetään. Ovatko he hyviä myyjiä, jotka onnistuvat paketoimaan tuotteensa sellaiseksi, että se menee kaupaksi kaikille? Jos ovat, pitäisikö menekkiä parantaa keräämällä roposet yhteen ja kustantamalla asiakkaille esteetön pääsy pukuhuoneeseen, jos kaupunki ei sille kuuluvaa tehtävää hoida?
Koska elämme turvallisessa ja säännellyssä Suomessa, seurannee rampin rakentamisesta pukuhuoneeseen jonkinlainen vastuuasema. Voitaisiinko tässä kohtaa tehdä yhteistyötä kaupungin virkamiesten ja yrittäjien välillä, jotta esteettömästä kulusta tulee juuri oikeanlainen, lain sallima ja turvallinen? Tähän pitäisi löytyä motiivia ainakin kaupungilta, jos se näin saa osan omalle kontolleen kuuluvasta taloudellisesta vastuusta yhteistyökumppanien harteille.
Sataman yrittäjien ei nyt pidä lähteä vastustamaan esitettyjä vaatimuksia esteettömän käytön mahdollistamisesta, vaan päinvastoin heidän tulee tunnistaa kohdalleen osunut onnenkantamoinen, jonka he voivat kääntää omaksi hyödykseen.
Tai sitten kaupungin pitää ihan vaan hoitaa omat hommansa ja laittaa asia kuntoon.
