Toijalan Vauhdin puheenjohtaja Heidi Hidén-Knuutila oli yksi lähes 600:sta maaliin päässeestä osallistujasta NUTS Ylläs Pallas -polkujuoksukisan 37 kilometrin matkalla 10. heinäkuuta.
Akaalaisen juoksema matka oli tarjolla olevista matkoista (160 km, 100 km, 66 km ja 37 km) lyhin mutta sisälsi suhteellisesti eniten nousua. Hidén-Knuutilan mukaan korkeuseroja oli matkalla noin 1100 metriä.
Hidén-Knuutila osallistui 27 asteen helteessä juostuun kilpailuun veljensä Heikki Hidénin kanssa. Kaksikko on juossut aikaisemmin myös Kolilla Vaarojen Maraton -nimisessä polkujuoksukilpailussa useampaan kertaan.
”Kiipeilyä kivenlohkareelta toiselle”
Hidén-Knuutilan taivaltamalla matkalla kierrettiin Yllästunturi, noustiin sen huipulle ja suunnattiin lisäksi vielä Kesänkitunturille Pirunkurua pitkin.
Tuntureilla on akaalaisen mukaan valtavan ihanat maisemat mutta juoksu siellä on ”aikamoista hommaa”. Matkan varrella on jonkin verran tavanomaista polku-uraa, mutta valtaosa matkasta taivalletaan haastavammassa maastossa.
– Reitillä ei ole aina kunnon polkua, vaan siellä kuljetaan sellaista kivirakkaa. Se on vähän kiipeilyä kivenlohkareelta toiselle. Ainakin kaksi ihmistä istahti rinteelle ja sanoi, että ”minähän en tästä liiku kuin alaspäin”, Hidén-Knuutila muistelee.
Etapin haastavimpiin hetkiin lukeutui Pirunkurulla juokseminen auringon porottaessa kuumasti.
– Mitään varjoja ei ollut, ympärillä olleet kivet hohkasivat ja sitten piti vielä väsyneenä mennä tunturia ylös, Hidén-Knuutila tiivistää haasteet.
Perusmaratonkin on jo kova
Hidén-Knuutilan mielestä maaliin pääseminen on jo hieno saavutus Ylläs Pallas -kisassa.
– Tämän vuoden kisan joutui moni jättämään kesken, ja jo tavallinen maraton maanteillä on kova, hän toteaa.
Maantiemaratonista Hidén-Knuutila kertoo suoriutuvansa nykyään noin viiteen ja puoleen tuntiin. Polkujuoksusuorituksessa hänellä meni noin kahdeksan tuntia.
Hidén-Knuutilan kisatulos on linjassa sellaisen yleisen arvion kanssa, että polkujuoksussa voi odottaa menevän noin puolitoista- tai kaksinkertaisesti pidempään kuin maantiemaratonilla.
Akaalainen on suoritukseensa todella tyytyväinen.
– Mielestäni ylitin itseni, kun en ole vähään aikaan maantiemaratoniakaan juossut. Ajattelin kyllä jonkun maantiejuoksun ottaa tälle kesälle sekä Pirkan Hölkän lokakuun alussa, Hidén-Knuutila suunnittelee.
”Mitä isommat tunturit, sitä enemmän korkeuseroja ja haastetta kisapolulle saadaan”
Heidi Hidén-Knuutila koosti Akaan Seudun lukijoille oheisen tiiviin tietopaketin polkujuoksusta.
Polkujuoksu on maailmanlaajuisestikin aika tuore laji, ja sen katsotaan alkaneeksi Yhdysvalloissa ja Alpeilla 1990-luvun puolivälissä. Suomessa vauhtiin on päästy 2010-luvulla.
Lajin toinen alkuperäinen nimitys on vuoristojuoksu, ja se kuvaakin lajin luonnetta hyvin. Näköalat, luonnon läheisyys ja pienempi iskurasitus jaloille sekä korkeuserojen suuruus ovat polkujuoksukisoille luonteenomaisia.
Laji eroaa maastojuoksusta siinä, että matkat ovat pidempiä ja että polkujuoksussa kuljetaan kapeilla poluilla luonnossa.
Polkujuoksukilpailujen sarja Suomessa, NUTS (Northern Ultra Trail Service), on kasvanut suosiossa viime vuosien aikana. Suosituimmat juoksut ovat Kolin Vaarojen Maraton, Kuusamon Karhunkierroksen kisa, Ylläs Pallas -kisa sekä Pyhätunturin kisa. Mitä isommat tunturit, sitä enemmän korkeuseroja ja haastetta kisapolulle saadaan. Polkujuoksukisojen tapahtumapaikkana on usein kansallispuisto.
Kolin Vaarojen Maraton alkoi ensimmäisenä polkujuoksukilpailuna Suomessa vuonna 2010. Sen jälkeen juoksujen määrää on lisätty vähitellen, mikä tasoittaa jonkin verran osallistujamääriä.
Vaarojen Maraton on kuitenkin saanut juoksujen joukossa sellaisen maineen, että sinne on vaikeaa päästä osallistumaan – vain nopeimmat ”lipun” tilaajat saivat tänä vuonna paikan. Vaarojen Maratonin polku on juurakkoineen ja kallioisine rinteineen teknisesti erittäin vaativa.
Kuvagalleria matkalta:
