Kesälomalla menin Kuortaneen urheiluopistolle hyppäämään seivästä. Tuloksena oli yllätys, joka sai papin ajatteleman muutakin kuin urheilua.
Vastaanoton jonossa maskin takaa minua katsoivat tummat silmät, joita kehystivät harmaat lyhyet hiukset. Kuulin äänen, josta en voinut erehtyä. Se oli Jukka Kuoppamäen tumma sävy, joka tiedusteli voisiko hän ohittaa minut jonossa, sillä konsertin äänentoisto pitäisi tehdä pian. Päästin hänet edelleni ja kysyin, missä sinulla on konsertti ja hän vastasi: Täällä Ultrapäivillä.
Vastoin kaikkia odotuksia olin saapunut Ultrapäiville. Tämä paranormaaleihin ilmiöihin, ufoihin ja rajatietoisuuteen liittyvä yhdistyshän perustettiin jo vuonna 1972 ja sen keskeinen vaikuttaja oli Tapani Kuningas.
Asetuin taloksi, laitoin saunan päälle ja vilvoitellessani parvekkeella kuulin päivien antia kovaäänisistä. Analysoin puheen rakennetta. Aluksi puhuja jaarittelee, hyppii edes takaisin, tunnustelee ilmapiiriä. Sitten hän alkaa kertoa kokemuksistaan. Puhetta ei ole kirjoitettu. Se rönsyilee ja on loputtoman pitkä. Joissakin kohdissa huomaan sanovani ääneen. ”Ei voi olla totta mitä”, ”Mitä ihmettä”, ”Miten joku voi uskoa tuollaiseen” ja ”Miksi kukaan ei ole kriittinen?”.
Palatessani lauteille alkaa vastuuntuntoni painaa. Kuultuani tuollaista pajunköyttä, en voi vain istua tässä vaan minun on puututtava asiaan edes jollain tavoin. Puhumaan en pääse, mutta jospa kävisin itse paikan päällä.
Astelen sisään ilman pääsylippua. Salin seinän vierustat ovat täynnä myytäviä kirjoja ja lehtiä. Kierrän ne kauttaaltaan läpi ja löydän kiinnostavia kristinopin vastaisia teoksia. Istahdan hetkeksi penkille ja katselen kun puhuja astelee edes takaisin näyttämöllä. Yllätyn kun hän sanoo, että Jeesus on hänen vapahtajansa ja samalla kieltää joitakin tradition välittämiä tietoja hänestä. Puheen aikana hän vähän väliä myy jotain kirjoittamaansa teosta.
Tilaisuuden päätyttyä pysähdyn juttelemaan erään pariskunnan kanssa puheen sisällöstä. Kysyn heidän mielipidettään ja he ovat hiljaa. Niinpä sanon heille: ”Hänen puheensa keskeisin sisältö oli siinä, kuinka me voisimme muistaa edellisen elämämme. Itse hän väitti olleensa Faarao Ramses III. Samalla hän totesi, että yleensä kaikki muistavat olleensa faaraoita. Se teki hänen väitteensä hyvin epäuskottavaksi. Jos ihminen olisi oikeasti elänyt aikaisemmin, miksi hän ei olisi elänyt aivan tavallista elämää. Tavallisia ihmisiä on kaikkein eniten, eikö olisi todennäköisintä syntyä sellaiseksi. Miksi jokaisen täytyy saada olla faarao? Hänen puheensa todisti ainoastaan sen, että täällä on monta valefaaraota, jotka luulevat olleensa jotakin merkityksellistä aikaisemmassa elämässään. Sehän on vain osoitus heidän heikosta itsetunnostaan. Itse en haluaisi ainakaan faaraon kohtaloa, sillä se merkitsisi monen läheisen ihmisen tappamista.”
Mies katsoi minua, nyökkäsi ja sanoin. ”Sitä minä itsekin ajattelin.”
Paavali neuvoi nuorta Timoteusta: ”Hylkää jumalattomat ja joutavat tarut. Harjoita itseäsi oikeaan uskoon.” 1. Tim. 4:7
Tero Kuparinen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kappalainen
