Suomen kauneimman kesämökin piha kukkii jo alkukesästä – ”Ei se meitä haittaa, vaikka veneet lipuvat hiljakseen ohi”

Suomen kauneimmaksi kesämökiksi 2020 valitun Kivinokan pariskunta Martti Uotila ja René Wilén pysähtyvät tämän tästä nyppimään kukista kuivaneita osia pois. Kuva: Leena Nyysti.

Viime kesänä Suomen kauneimmaksi kesämökiksi valitun Kivinokan pariskunta Martti Uotila ja René Wilén pistivät viime talvena merkille, että hiihtäjät hiihtivät todella hitaasti Jalanti-järven jäällä Kivinokan niemen kohdalla. Kesällä sama ilmiö tapahtuu veneille: vauhti hidastuu.

– Ei se meitä haittaa, vaikka veneet lipuvat hiljakseen ohi, Martti ja René kertovat hymyillen.

Ihmiset ovat myös kyselleet suoraan Martilta ja Renéltä voisiko heidän mökkiään ja puutarhaa tulla katsomaan. Miehet ovatkin päättäneet pitää tänä kesänä avoimien ovien päivän Kivinokalla, ja päiväksi he ovat valinneet lauantain 17. heinäkuuta. Varapäivä myrskyn sattuessa on seuraavan viikon lauantai 24. heinäkuuta.

René arvelee, että moni akaalainen äänesti heidän mökkinsä voiton puolesta, joten hänestä on reiluakin päästää ihmiset kurkistamaan heidän kakkoskotiaan.

– Mieluiten otamme kaikki vierailijat kerralla vastaan ja tarjoamme kahvit ja ehkä livemusiikkia. Heinäkuussa meillä on myös viikko aikaa ennen avoimia ovia kuopsutella puutarhaa kuntoon, Martti kertoo.

Viime kesänä heidän luonaan avoimissa ovissa vieraili noin 300 ihmistä, mutta ruuhkaa ei paikalla näkynyt, sillä vierailijat hajautuivat pitkälle aikavälille.

Miehet kertovat, että ihmisten kiinnostuksen lisääntymisen lisäksi heidän elämänsä ei muuttunut voiton myötä mitenkään.

– Tosi tylsää, mutta se on totuus.

Kivinokan portit aukenevat yleisölle lauantaina 17.7., ellei myrsky siirrä tapahtumaa viikolla. Kuva: Leena Nyysti.

Suunnitelmat alkavat toteutua

Akaan Seutu esitteli lehtijutussa Kivinokan puutarhaa jo vuonna 2017 Ihan pihalla -sarjassa. Tuolloin miehillä oli haaveissa kasvattaa tonttinsa toiseen laitaan alppiruusumetsä. Projekti on vaatinut isojen puiden kaatoa, mutta tänä keväänä alppiruusuja ja sen sukulaisia atsaleoja on vihdoin istutettu tilalle. Miehet ovat myös nikkaroineet metsän laitaan rinteeseen pitkät portaat, joilta kesällä kukkivia pensaita pääsee ihailemaan kätevästi.

Paljon muutakin on puutarhalle ehditty tekemään neljässä vuodessa. Martti ja René kertovat esimerkiksi muokanneensa ja kolme kertaa vesiaihionsa yritys-erehdys-periaatteella.

– Nykyinen vesiaihe on siis numero neljä ja siinä kasvaa nyt vain lumme. Aiemmin muut kasvit lähestulkoon peittivät koko lammen, eikä se ollut kiva, miehet kertovat.

Vesiaiheen edustalle miehet ovat laittaneet kokeiluun kankaan, johon on ripoteltu kukansiemeniä. Tästä kankaasta pitäisi kasvaa kätevästi kaunis niitty.

Martti ja René kertovat olevansa suhteellisen kokeilevia puutarhureita ja mieluummin tekevänsä asioita ripeästi kuin lukevansa kukkien ohjeistuksia. He myöntävät, että tämä tyyli tuottaa toisinaan kömmähdyksiä, mutta toisaalta heitä ei haittaa, vaikka he joutuvat siirtelemään kasveja paikoista toisiin tai rakentamaan jotain uudella tavalla.

– Kantapään kautta oppii kyllä. Ehkä, René miettii.

– Olisi tietysti taloudellista, jos lukisi, että millaisiin paikkoihin kasvit kannattaa istuttaa. Myös polkuja on muokattu uusiin paikkoihin, kun vanhat eivät ole miellyttäneetkään.

Keisarinpikarililja kukkii jo alkukesästä. Kuva: Leena Nyysti.

Rouhea tyyli miellyttää

Martti ja René kertovat innostuneensa viime aikoina entistä enemmän sementin valamisesta ja hitsaamisesta. René tosin on muurannut jo aiempina vuosina muureja rajaamaan metsää ja pihaa.

– Nyt on valettu ruukkuja, koska tarpeeksi isoja on hankala löytää tai ne ovat kamalan kalliita. Joku sanoi, että kiva kun itse tekemällä saa juuri sellaiset kuin haluaa. Minä mietin, että tai sitten juuri sellaiset kuin tulee, René nauraa.

– Meillä luova puoli on vahvasti esillä. Ollaan kaukana insinöörimäisyydestä, Martti kuvailee.

Pitkäksi kasvaville kaatuileville perennoille miehet keksivät hitsata rautakehikon, jonka avulla kukat pysyvät pystyssä paremmin.

– Kehikko ei paljon näy, eikä se toisaalta edes haittaa, koska tykkäämme rouheasta tyylistä, Martti selittää.

Tyyliin sopii myös ruukkujen päällä kasvava sammalpeite, jota miehet ovat pyrkineetkin kasvattamaan hieromalla niiden pintaan piimää ja murusteltua sammalta. Pikkusievälle Kivinokassa ei ole tilaa.

Kesä on kiireistä aikaa kotipuutarhureille, mikä saakin miettimään miehet talven merkitystä. Silloin on hyvä kasvien ja ihmisten ladata akkuja.

– Hyvä, että Suomessa on neljä vuodenaikaa. 10 kuukautta odotellaan kesää ja sitten kauhealla kiireellä laitetaan paikat kuntoon, René virnistää.

Tarhakäenkaalit reunustavat markettoja. Kuva: Leena Nyysti.
Kasvihuoneessa kasvavat kukan alut vaativat huolenpitoa Renéltä. Kuva: Leena Nyysti.
Metsän ja pihan välissä on muureja, joiden ikkunoihin Martti ja René ripustavat talvella valoja. Kuva: Leena Nyysti.
Riemuliiteri on sekä ”terapiakeskus” että kasvien talvehtimispaikka. Kuva: Leena Nyysti.
Persikka kukkii kasvihuoneessa. Kuva: Leena Nyysti.
René ja Martti ideoivat taulunkehyksistä selfiekuvien ottopaikkaa heinäkuuta ajatellen. Tuolloin paikka on vehreän kaunis. Kuva: Leena Nyysti.
Pikarililja on yksi pihan erikoisuuksista. Kuva: Leena Nyysti.
Kevätkaihonkukka on vallannut kukkapenkistä alaa. Särkynyt ruukku on rosoinen koriste. Kuva: Leena Nyysti.
Istuskelun sijaan Martti ja Rene useimmiten kuopsuttelevat tai rakentavat jotain kakkoskodillaan Kivinokassa. Kuva: Leena Nyysti.
Valtavat pelargoniat ovat monen vuoden ikäisiä. Taustalla näkyy niiden talvehtimispaikka, Riemuliiteri. Kuva: Leena Nyysti.
Hiljattain rakennetut portaat johtavat rantaan ja rhodometsään. Kuva: Leena Nyysti.

Juttua muokattu 12.6. kello 12.49: Korjattu tieto avoimien ovien päivän ajankohdasta.

Kommentointi on suljettu.