Ennen vanhaan ihmiset tulkitsivat säätä luonnon merkeistä ja uskomustenkin perusteella. Säätä on läpi historian yritetty ennustaa mitä erilaisimmista asioista. Ennusteista on syntynyt sanontoja ja sananparsia, ja osa näistä vanhan kansan viisauksista elää ihmisten puheissa edelleen.

Monia sanontoja säästä on syntynyt aikana, jolloin ihminen on ollut enemmän riippuvainen ilmoista.  Aiemmin sää vaikutti nykyistä suuremmassa määrin suojautumistarpeeseen, asumiseen ja ennen kaikkea kylvöihin ja kasvuun. Tuolloin elanto ja hengissä säilyminen saattoi olla siitä kiinni, osasiko ennakoida hallaa vai ei.

Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten teiden varsilla oli tavallista nähdä heinäseipäitä ja laiduntavia lehmiä. Maisemat ovat muuttuneet, lypsykarjatilojen määrä on Luonnonvarakeskuksen mukaan puolittunut viimeisellä vuosikymmenellä. 70-luvulla niitä oli yli 200 000, nyt vain 5200. Pelloilla näkee nykyisin paljon rehupaaleja ja lypsykarjaa vain harvoin, viljelyksen asema on muuttunut ja säästäkin saa paremmin ennusteita.

Erkin vilu on kesän ilo

Monet enteet ja uskomukset liittyivät juhla- ja nimipäiviin.

Helatorstai (13.5.) on niin sanotulla kanttausviikolla ja siitä sanottiin, että jos kanttausviikko on lämmin ja härkäviikko (joulun jälkeinen vko) kylmä tulee lämmin kesä. Jos taas on päinvastoin, tulee kylmä kesä.  Tänä vuonna kanttausviikko oli hyvin lämmin.

Erkin päivänä (18.5) tehtiin ennusteita tulevan kesän oloista. Esimerkiksi jos käki kukkuu hankeen eli on vielä lunta, tulee halloja. Mutta jos lehti on tulossa jo puihin käen alkaessa kukkumaan, tulee hyvä viljasato.

Jos sammakon poika Erkkinä elää, niin ruis Jaakkona (25.7.) helää. Kylmän Erkin päivän sanottiin ennustavan lämmintä kesää. Sanottiin myös, että Erkin vilu on kesän ilo.

Tänä vuonna käen kukuntaa on Akaassa kuultu jo Erkkinä. Erkin päivänä ei ollut myöskään enää lunta maassa, ja lehtikin oli jo tulossa puihin, kun käki kukkui. Erkin päivän sää oli vaihteleva, joten siitäkin vanha kansa voisi päätellä jotain.

Helluntain (tänä vuonna 23.5.) säässä pyrittiin näkemään enteet koko kesälle: Millainen helluntai, sellainen koko kesä. Jos helluntaina sataa, sataa koko kesä juhannukseen saakka. Ellei helluntaina helota, ei helota koko kesänä.

Kustaan päivästä (6.6.) sanottiin, että kun Kustaana perunat maahan heittää saa eloaikana keittää. Kustaan päivänä lapset saivat riisua kengät koko kesäksi ja alkaa uintikauden, olipa vesi kuinka kylmää tahansa.

Salomon (8.6.) säätää taas ilmoja, sillä Salomonin sade tietää neliviikoista sadetta tai millaista on sää Salomonina, sellaista se on heinä-elokuussa.

Auringon noususta tai laskusta vanha kansa sanoo, että kaunista säätä saadaan, jos auringon laskiessa taivas on kirkkaan rusottava tai oranssinhehkuinen.

Jaakko sokaisee paarmat

Eskon päivä (12.6.) on ollut Suomessa aiemmin erityisesti hampun ja nauriin kylvöpäivä. Sanottiin, että kun kylvää Eskona ja ottaa ylös Perttuna, tulee vahvaa hamppua. Ajateltiin, että Eskon päivään mennessä rikkaruohot on ehtineet itää, joten myöhään äestetty pelto pysyi puhtaana.

Heinäkuussa ei tehty juurikaan enää havaintoja varsinkaan kesäkuukausien osalle, olihan saavutettu vuoden lämmin sydän. Käen suhteen kuitenkin sanottiin, että jos käki kukkuu pitkään heinäkuussa, tulee lämmin pitkä syksy, ja että samana päivänä kun käki lopettaa kukuntansa heinäkuussa, tulee ensimmäinen lumi lokakuussa.

Naistenviikosta (18.–24.7.) sanottiin, ettei se mene vesittä, koska naiset on pahoja itkemään. Vähemmän soveliaitakin nimityksiä naistenviikon sateista oli, kuten varokaa sitten ämmäviikkoa, kyllä ämmät kastelee.

Jaakko (25.7.) heittää kylmän kiven veteen eli vedet alkavat jäähtyä. Sanottiin myös, että jos Jaakkona ei sada, tulee hyvä loppukesä. Jaakko myös houkutteli lapset papumaahan, ja Jaakosta kaura alkaa kasvaa. Jaakon sanottiin myös sokaisevan paarmat ja panevan ne pussiin.

Martan (26.7.) päivänä selvisi vanhan kansan mukaan se, oliko luvassa sateinen syksy, kun sanottiin, että jos Marttana sataa, tarvitaan paljon riihipuita.

Unikeko-nimityksen (27.7.) ja -päivän taustalla on legenda 200-luvulta, jolloin seitsemän efesolaista nuorukaista pakeni keisari Deciuksen kristittyjen vainoja ja nukahti luolaan. Unta riitti lähes 200 vuotta.  Päivän säästä sanottiin, että jos silloin sataa, sataa seitsemän viikkoa yhtä mittaa. Luku tulee seitsemästä nukkujasta.

Laurin (10.8.) päivästä sanottiin, että Lauri ladot lukkoon panee ja kuhilaat pellolle pystyttää, eli heinänteon piti olla lopussa. Uskottiin, että jos Laurina oli kaunista, niin sitä piisaa Perttuliin (24.8.) ja tulee hyvä syksy.

Verkkoa kutova hämähäkki tiesi kaunista ja huutava varis huonoa säätä

Tulee sade jos, aurinko laskee pilveen, savu laskeutuu maahan, aamusella ruskottaa ja tuuli kiihtyy. Ennen sadetta tuoksuu vasta niitetty heinä iltasella ja reumaattisen ihmisen jäseniä kolottaa.

Kaunista tulee, jos savu nousee ylös tai jos syntyy kumpupilviä, jotka pian hajoavat, tai aamukaste on vahva.

Heinänteon saattoi aloittaa, kun käki on lopettanut kukunnan tai angervo ja apila kukkivat yleisesti.

Aamurusko päivän paska. Iltarusko ennustaa selkeää päivää seuraavaksi päiväksi.

Säätä ennustettiin myös eläinkunnasta.

Varis huutaa iltasella huomiseksi hyvää säätä ja aamulla pahaa ilmaa päiväksi. Käki tuo suven sanoman, pääsky päivän lämpimäisen. Monella seudulla uskottiin, että jos varikset lentävät letkuttivat ilmassa tiuhaan, tiesi se huonoja kelejä ja tuulta.

Kauniin sään merkkejä oli, kun hyttyset tanssivat iltasella kovasti, heinäsirkka sirisee, pääskyset lentävät korkealla ja hämähäkki kutoo verkkojaan. Hämähäkkien on sanottu olevan eläinkunnan luotettavampia sään ennustajia.

Sadetta taas oli luvassa, jos pääskyset lentävät liki veden pintaa, palokärki ”tillaa” tai kalat hyppivät vedessä ja ojakonna kurnuttaa. Sanottiin, että sateen edellä kuikka huutaa.

Säätä on kysytty myös etanalta: Etana, etana näytä sarves, onko huomenna pouta?

Kesän lähestymisestä kertoo vanha sanonta: Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.

Lintuharrastaja Reijo Onnelan mukaan sanonta ei täysin pidä paikkansa, sillä joskus kiuru nähdään jo helmikuussa, osa peipposista talvehtiikin Suomessa ja osa jo laulaa maaliskuussa. Västäräkkejä nähdään joskus jo maalis-huhtikuun vaihteessa, ja pääskysiä näkyy Akaankin korkeuksilla jo huhtikuussa. Toisaalta sanotaanhan niinkin, ettei yksi pääsky kesää tee.

Lähteitä: Kustaa Vilkunan Vuotuinen Ajantieto, Yle, Urhoklubi, Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, Tunturisusi.