Lapsuuden muistot, pitkät ja lämpimät kesät. Tietyt hajut, jotkut maut, maisemat, äänet ja kuvat ovat lapsuudestamme tallella muistoissamme. Muistamme ehkä miltä lattian narahtelu mummolassa kuulosti, miltä lapsuuskodin keittiössä tuoksui tai keittiön seinällä oleva taulu näytti. Minulle tuo keittiön seinällä oleva taulu, Suojelusenkeli-maalaus muistuu mieleen selkeärajaisena kuvana enkelistä, joka suojelee kahta pientä lasta. Suojelee ja ohjaa, turvaa pienten lasten kulkua. Enkeli on maalattu vahvaksi, mutta lempeäksi ja lapset pieniksi, herkiksi, toisiaan tukeviksi sisaruksiksi. Näin sen muistan ja aika on saanut kullata muistoni, koska se vahvistaa käsitystäni Suojelusenkelistä. Haluan muistaa maalauksen tytön ja pojan onnellisina lapsina, joilla veden äärellä on monen monta kertaa mahdollisuus vahinkoon, mutta Suojelusenkeli turvanaan leikit saavat jatkua.
Suojelusenkeli on myös vanha suomalainen laulu vuodelta 1884, joka pääsi virsikirjan liitelehtiseen vasta vuonna 2016. Vanhasta, muistoja herättävästä Suojelusenkeli-laulusta tuli Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -virsi numerolla 971.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vierellä käy.
On pimeä korpi ja kivinen tie.
Ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi pianhan lapsonen langeta vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Ja syntikin mustia verkkoja vaan
on laajalle laskenut korpehen maan.
Niin pianhan niihinkin tarttua vois,
jos käsi ei enkelin kädessä ois.
Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt’ ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps’ ethän milloinkaan ottaakaan vois
sä kättäsi enkelin kädestä pois.
Vaikka meillä ei lapsuuskodissa oltukaan musikaalisia, tuon laulun muistan ja olen sitä omillekin lapsille tuutulauluna laulanut. Mainittakoon, että meidän suvun naisten laulua on yksinoikeus kuulla vain lapsilla. Jokainen aikanaan esittänyt toiveen, että älä äiti laula. Sekin yksi mukana kulkeva muisto.
Yhdistän laulun muistoissani tauluun, molemmat rauhoittavat ja koskettavat. Samanlaisia muistoja toivoisin kaikille lapsille, niin omilleni kuin muidenkin. Turvallista lapsuutta, muistoja, jotka lämmittävät mieltä tuoden levollisuutta ja uskoa, että vaikeimmista ja vaativimmistakin poluista selviämme Suojelusenkelin kanssa. Kättä, joka tuntuu turvalliselta.
On tietenkin hyvä muistaa, että meillä aikuisillakin on omat suojelusenkelimme, mutta eniten suojelusta tarvitsevat pienet, viattomat lapset, joille maailma on mahdollisuuksia täynnä ja järvenrannallakin vaaranpaikat vain kiehtovia tutkimuskohteita.
Suojelusenkeli kulkekoon kaikkien matkassa, ohjatkoon pienten polkuja turvallisille reiteille, näyttäköön nuorille ne vaaranpaikat, joita ei itse kannata kokeilla ja olkoon jokaisen koulumatkalaisen näkymätön kypärä vielä muutaman viikon. Turvallista ja lämmintä kesää kaikille, pidetään toisistamme huolta ja rukoilkaamme Suojelusenkeliltä siunausta.
Mervi Pulkkinen
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkovaltuutettu
Kommentointi on suljettu.