Mikä rakennus pitää säästää?

Pirkanmaan maakuntamuseo antaa lausuntoja vanhojen rakennusten ja rakennusympäristön arvosta. Rakennusten suojelun takaa löytyy kolme arvoa.

Rakennuksella voi olla käyttöarvo joko alkuperäisessä tai muussa tarkoituksessa. Jos rakennus liittyy oleellisesti paikkakunnan tai valtakunnan historiaan, se voi olla kulttuurihistoriallisesti arvokas. Kolmas arvo liittyy rakennuksen estetiikkaan. Siitä on löydettävissä aikakautensa tai yleisiä kauneusihanteita.

Pirkanmaan maakuntamuseo nosti selvityksessään Toijalan terveysaseman ykkösluokkaan. Nahkialan koululla maakuntamuseo arvioi olevan kulttuurihistoriallista arvoa. Nahkialan koulu valmistui vuonna 1951 ja Toijalan terveysasema 1984.

Lue myös:

Terveysaseman rakentaminen oli Toijalan historian mittavin hanke, jossa yllätti vain ovien äänieristys – Itävaltalais–saksalais–espanjalaisessa arkkitehdissa yhdistyivät taiteellisuus ja täsmällisyys

Kouluverkkoselvityksessä Toijalan uudisalakoulun rakennuspaikaksi on esitetty Nahkialan koulun, Pappilan koulun tai Toijalan terveysaseman tonttia.

Mikäli Nahkialan koulu saisi suojelumerkinnän, kaupunki ei voisi sen paremmin purkaa rakennusta kuin hyödyntää tonttia uuden koulun rakentamisessa.

Jos suojelumerkintä tulisi, mikä olisi rakennuksen tulevaisuus? Kaupungilla ei tällä tietoa ole käyttöä rakennukselle eikä sitä myöten myöskään intressiä sen ylläpitämiseen.

50- ja 60-luvun julkiset rakennukset eivät yleisesti ottaen vastaa tämän päivän vaatimuksia. Ne ovat oman aikakautensa tuotteita. Silloin tärkeitä ja arvokkaita, nyt väsähtäneen näköisiä ja epäkäytännöllisiä.

Käyttötarpeet ja mitoitukset ovat muuttuneet, minkä vuoksi vanhoihin tiloihin joudutaan tekemään kalliita remontteja, mikäli ne halutaan sopeuttaa nykyvaatimuksiin. Rakennukset ovat niin energiatalouden kuin sisäilman puolesta ongelmallisia. 60 vuotta sitten rakennuksen ilmanvaihto toteutettiin avaamalla ikkunoita. Toki joistakin löytyy myös ilmanvaihtoputkia ja tuuletusräppänöitä.

Mitä pitää säästää, mitä voi purkaa? Osa meistä ihmisistä haluaa säilyttää kaiken vanhan, mikään ei saisi muuttua. Toiset taas pyyhkäisisivät vanhat rakennukset tyystin uusien tieltä.

Elävän, vetovoimaisen kaupungin ilme tulee vanhan ja uuden yhdistelmästä. Ympäristöstä huokuu kaupungin menneisyys, historian kivijalka, ja samaan aikaan toisaalla voi nähdä, että kaupunki elää ajassa ja sillä on suunta tulevaisuuteen.

Vanhoista rakennuksista puhuttaessa on muistettava myös arkiset käyttömahdollisuudet. Jos rakennus ei ole ainutlaatuinen eikä sille ole osoitettavissa sellaisenaan tai kohtuullisisin kustannuksin saneerattuna käyttöä, realistiseksi vaihtoehdoksi jää purku. Monesta kaupungista löytyy näitä aikakautensa rakennuksia tyhjillään eivätkä ne tosiaankaan ole ympäristölleen kunniaksi.

Kun nyt rakennetaan uutta, kannattaa muistaa, että nämä vanhat rakennukset ovat olleet käytössä ja kestäneet 60 vuotta ja pidemmänkin aikaa. Mikä on nyt rakennettavien talojen ja julkisten tilojen elinkaari? Omakotitalojen kohdalla on puhuttu jopa vain 50 vuodesta.

Kestävätkö meidän aikamme uudisrakennukset ilmastonmuutoksen ja käytettävyyden tulevat vaatimukset? Löytyykö niiden estetiikasta yliaikaisia kauneusarvoja, joiden pohjalta niitä pitäisi aikanaan suojella? Sitä voi tuumailla ympärille katsellessaan.

Kirjoittaja on Akaan Seudun päätoimittajan Jarno Keskisen sijainen tämän vanhempainvapaan ajan. Pusa on Lempäälän-Vesilahden Sanomien päätoimittaja. Lempäälän-Vesilahden Sanomat ja Akaan Seutu kuuluvat Pirmediat-konserniin.

Kirjoitusta on korjattu 22.4. kello 7.25. Toijalan terveysasema valmistui vuonna 1984, ei 1950-luvulla.