Orava on varmasti yksi parhaiten tunnetuista nisäkkäistä. Sen tunteminen ja suosio perustuu paljolti siihen, että se on päiväaktiivinen ja elelee myös asutuksen läheisyydessä. Ensikosketuksen oravaan moni on saanut jo lapsuuden aikaisista satukirjoista.
Ahkerasti jo vuosikymmeniä luontoharrastajana metsissä liikkunut Reijo Onnela seuraa mielellään lintuja, nisäkkäitä ja muuta luonnon elämää. Onnelalla on monia vuosia ollut Akaan mökkimaastossa lintujen talviruokinta, ja siellä on vieraillut tiuhaan tahtiin myös muutama pähkinävaras, touhukas tupsukorvainen orava, joita on ollut mukava tarkkailla.
Nyt on puvun vaihto käynnissä
Oravista Onnela kertoo, että yleisesti niitä kuvataan punaruskeaan väriin, josta helposti syntyy ajatus, että orava olisi aina samassa karvan värissä. Niin se ei kuitenkaan ole, vaan myöskin oravalla on suojaväri.
Suomen oravakannassa on myös erilaisia värityyppejä kuten mustahäntäinen tumma kuusiorava, punahäntäinen vaalea mäntyorava ja ruskeahäntäinen orava lukuisine välimuotoineen. Useimmat Suomessa ovat näitä ruskeahäntäisiä oravia.
Orava vaihtaa karvan kaksi kertaa vuodessa. Karvan vaihto kestää lähes kaksi kuukautta. Oravan talviväritys on vain hiukan kesäpukua vaaleampi. Talviaikaan orava harmaaselkäisenä sulautuu hyvin esimerkiksi huurteessa olevaan puunrunkoon.
– Nyt keväällä, kun päivät pidentyvät ja valo lisääntyy, kiihtyy melamiinin eli tumman väriaineen tuotanto, ja harmaat laikut vähenevät hiljalleen. Silloin turkki tummuu. Oravan turkin kesäväri on ruskea, sen sijaan vatsapuoli on vaalea ympäri vuoden. Korvien karvatupsut kehittyvät syksyn kuluessa ja putoavat keväällä pois, Reijo Onnela kertoo.
Syksyllä päivien lyhentyessä ja valon määrän vähetessä alkavat oravat taas vaihtaa väriä. Punaruskeaan turkkiin ilmestyy vähitellen laajenevia harmaita laikkuja.
– Eläimet vastaavat valon vähenemiseen vähentämällä tumman väriaineen tuotantoa. Ilmojen kylmetessä turkki myös paksuuntuu.
Huonona käpyvuotena syödään silmuja
Moni metsäteillä liikkuva on saattanut tänäkin kevättalvena ihmetellä kuusen latvaversojen putoamista ja miettinyt, mistä se johtuu. Reijo Onnelan mukaan syy löytyy oravista.
– Oravan ravintoa talviaikaan ovat havupuiden siemenet, etenkin kuusen siemenet, mutta myös männyn siemenet kelpaat. Mikäli havupuilla on ollut huono käpyvuosi, on oravat joutuneet turvautumaan silmujen syöntiin.
Saadakseen silmun käpäliinsä oravat katkaisevat latvaverson, popsivat silmut ja pudottavat latvaversot maahan.
– Nyt kevättalvella näitä latvaversoja on ollut monin paikoin runsaastikin kuusien alla, ja jonkin verran myös Akaan metsissä.
Kuusen latvaversojen putoamisia ei ole näkyvissä useinkaan asutuksen lähellä, mutta siellä on voinut lumiseen aikaan huomata, kuinka oravan jälkijonot johtavat lähimetsiköstä tai puistosta piharuokinnalle.
– Oravahan viihtyy myös kaupunkiluonnossa, ja ”city-oravat” hyödyntävät pääosin lintujen ruokintapaikkojen antimia, kuten pähkinöitä, auringonkukansiemeniä ja taliakin. Linturuokinta helpottaakin pihaoravien talvehtimista, mutta metsässä ollaan syksyllä kerättyjen ruokavarastojen ja kuusikoiden käpysatojen varassa, Onnela mainitsee.
Terhot saattavat välillä unohtua
Reijo Onnelan kokemus vuosikymmenten metsissä liikkumisen ajalta ja omin silmin nähtynä on, että metsissä on tapahtunut oravien selkeää vähenemistä. Vähenemisen syytä ei ole tutkittu, mutta syy lienee ainakin osittain sama kuin hömö- ja töyhtötiaisen vähenemisen syy eli elinolojen roima huonontuminen yksipuolistuneissa ja nuorentuneissa metsissä. Oravan ruokailumahdollisuutta heikentävät nuorentuneet kuusikot, joissa käpysato on niukempi.
Oravan tämän vuoden ensimmäinen pesintäaika alkaa olla pian käsillä. Oravalla on pesä kuusessa tai männyssä, mutta se saattaa käyttää valmiitakin koloja. Pesä on lämmin ja turvallinen, mutta oravalla on myös varapesiä, joihin häiritty emo tarvittaessa kiikuttaa poikasensa suussa kantaen.
Ensimmäiset poikaset syntyvät jo huhti–toukokuulla.
Asutuksen lähellä pesivät touhukkaat oravat tuottavat monia lystikkäitä ilon hetkiä myös ihmisille. Reijo Onnela toteaa hauskana asiana myös sen, että oravat toimivat paljon puiden istuttajina, tosin vahingossa, koska ne kätkevät terhoja ja unohtavat osan niiden kätköpaikoista.
