Viialan kirjaston näyttelytilassa on maaliskuun loppuun asti esillä akaalaisen Mirjam Turusen taidenäyttely Postinumero 37830. Viialan postinumeron mukaisesti töiden aiheet liittyvät Viialaan. Turunen on kiertänyt Viialaa, valokuvannut pihoja, rakennuksia ja Haihunkosken maisemia ja valokuvien pohjalta maalannut akvarelleja ja yhden öljyvärityön.
– En ole maalannut kenenkään taloa tai huvimajaa sellaisenaan, vaan olen muuttanut väriä tai jotain muuta kohtaa. Tietenkin Haihunkosken tunnistaa, jos on käynyt siellä, Turunen arvelee.
Maisemien lisäksi Turusta ovat inspiroineet kylänraitilla nähdyt autot ja oma tanssiharrastus.
– Viialassa äijillä on enemmän autotalleja kuin Tampereella, ja täällä näkee auton rassaajia ja kesällä vanhoja amerikankaaroja.
Kaksi tanssiaihetta on syntynyt Turusen omasta innostuksesta jenkkitansseihin, joita hän on opetellut Viialan työväentalolla järjestetyillä tanssikursseilla.
– Haaveilen rockabillyleiristä. Kun kerrankin olisin päässyt leirille, tuli korona, Turunen harmittelee.
Maalatessa yksinäisyyden tunne katoaa
Tamperelaissyntyinen Turunen asuu Kylmäkosken Asemalla, mutta Viialaan hän tutustui jo lapsena viialalaisten ystäviensä kautta. Viialasta löytyy myös Turusta viehättäviä vanhoja teollisuuskiinteistöjä ja niihin liittyvää historian havinaa. Taajama on tuttu myös asiointipaikkana.
Maalaaminen on Turuselle harrastus, joka vie kaiken liikenevän ajan. Taideopintoja hän on suorittanut Pekka Halosen akatemiassa sekä Lapin ja Joensuun yliopistoissa. Turusella on aiemmin ollut näyttelyitä pääkaupunkiseudulla.
– Taidetta tehdessä yksinäisyyden tunne häviää kokonaan. Joku voisi sanoa samaa kirjoittamisesta. Kun on oman juttunsa kanssa, ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä.
Vaikka näyttelyssä esillä on pääasiassa pieniä akvarelleja ja maisemia ja rakennuksia, Turuselle tyypillisempiä ovat isot akryyli- ja öljyvärimaalaukset ja ihmisaiheet.
– Pitäisi hommata erillinen työtila, koska yksi huone kotona ei enää riitä. Sekin on yksi syy, että olen tehnyt nyt pienempiä töitä, Turunen kertoo.
Korona-aikana on syntynyt outoja töitä
Korona-ajan rajoitusten takia Turunen on tavallista enemmän liikkunut itsekseen luonnossa. Poikkeuksellisen ajan tuntoja hän on purkanut maalaamalla töitä, joita hän kuvailee ”ihmeellisiksi yhdistelmiksi”. Esimerkiksi rakennusten purkamisessa käytettävä murskauspallo voi roikkua banaanista, joka on puoliksi syöty.
Turunen on miettinyt myös ”koronatöiden” tuomista esille.
– Vaikka ne ovat töinä ehkä omituisia, voisivat ihmiset identifioitua niihin ja siihen, kun yhtäkkiä ei olekaan mitään. Kun korona alkoi, olin yksi niistä, jotka miettivät, uskallanko tarttua auton rattiin ja missä se virus menee.
Turunen tietää muualta Suomesta koronaan menehtyneen ikäihmisen, tutuntutun.
– Korona ei enää pelota samalla tavalla kuin aluksi, mutta raskaus tulee siitä, milloin se loppuu, Turunen toteaa.
