Neljä tuntia on melko lailla ideaali aika: intensiteetti ei kärsi ja valmista materiaalia syntyy kovalla hyötysuhteella. Kuuden tunnin jälkeen raja alkaa tulla väkisinkin vastaan, vaikka seurana olisikin kovaotteinen Jack Reacher tai hänen kaimansa Jack Brennan viihtyisästä Cherringhamin pikkukaupungista – vieläpä yhdessä Sarah Edwardsin kanssa. Pää alkaa silti muuttua mössöiseksi, keskittyminen herpaantuu ja artikulaatio voi hiipua epäselvemmäksi.
– Olet kuitenkin siinä yksin pehmustetussa kopissa, ja jos unohdat syödä ja juoda kahvit, niin sitten tallentuvat mukaan jo kaikki mahan murinatkin. Niitä on sitten mukava yrittää korjailla jälkikäteen, nauraa Markus Niemi.
Turussa asuva Niemi on varsin tuttu monelle suomalaiselle – tai oikeastaan hänen äänensä on. Äänityöläiseksikin kutsutun Niemen nimi näkyy säännöllisesti suomeksi puhuttujen elokuvien ja sarjojen lopputeksteissä, eivätkä teattereiden tai keikkapaikkojen lavatkaan ole hänelle suinkaan vieraita. Tuorein aluevaltaus on ollut äänikirjojen lukeminen, jota äänityöläinen on ehtinyt tehdä jo pian sadan kirjan verran.
– En osannut pikkupoikana kuvitella sellaista ammattia edes olevankaan. Vielä 10–15 vuotta sitten äänikirjoja tehtiin tosi vähän, ja itsellenikin se vain pelmahti esiin viitisen vuotta sitten. Tosi mukavaa hommaa, Niemi sanoo.
Sysäyksen äänikirjan lukijan uraan antoivat tavallaan jääkiekkoilija Tommi Kovanen, Niemen vaimo ja ääninäyttelijä Antti Jaakola. Niemi oli lukenut Kovasesta kertovan kirjan Kuolemanlaakso samaan aikaan, kun hänen vaimonsa oli kuunnellut teoksen äänikirjana Jaakolan lukemana. Sattui käymään niin, että Niemi törmäsi Jaakolaan eräällä työkeikalla, välitti ylistävät terveiset vaimoltaan – ja päätyi keskustelemaan Jaakolan kanssa ääninäyttelijän työstä, myös äänikirjoista. Ei mennyt kauankaan, kun Niemi löysi itsensä alan suurimman toimijan Silencion studiosta lukemasta ensimmäistä äänikirjaansa, Cherringhamin mysteereitä.
Kevytotteinen brittiläinen rikossarja on sittemmin venynyt yli 30 kirjan mittaiseksi.
Jokainen äänikirja on lukijalleen omanlaisensa hyppy altaan syvään päähän; Niemikin tarttuu kirjaan käytännössä ensimmäistä kertaa studiossa.
– Voin hakea etukäteen tietoja kirjasta netistä ja lisäksi asiakkaalla saattaa olla toiveita lukutyylistä. Kirjaan pääsee kumminkin tutustumaan ensimmäistä kertaa vasta, kun painaa nauhoituksen päälle. Syöksyn siis sinne syvään päähän ja yritän päästä hyvään fiilikseen siitä, miten se kirja avautuu ja etenee. Oma dubbaustausta on varmaan tässä auttanut asiaa. Niissä hommissa usein tiedetään vain, että nyt on yksi tai kaksi tuntia aikaa tehdä elokuvaa, televisiota tai peliä, mennään studioon, laitetaan luurit päähän ja annetaan palaa.
Kolmesataasivuinen kirja taittuu hieman alle kymmenen tunnin äänipaketiksi. Etenemisnopeus lukutyössä vaihtelee teoksen mukaan: lennokkaat jännityskirjat ja lastenkirjat ovat helpompia luettavia kuin asiapitoiset ja mahdollisesti latinankielistä tai muuta termistöä sisältävät julkaisut.
– Läsnä pitää olla, ja intonaatioeroja saa olla esimerkiksi kahden henkilön kiihkeässä dialogissa. Muuten ääni täytyisi yrittää pitää blancona ja antaa informaation soljua lukijalle. Pääosassa äänikirjassa ei kuitenkaan ole se lukijan ego tai supertalentti, eikä tässä toisaalta tehdä kuunnelmaa.
Lukijan on oltava siinä määrin ammattitaitoinen, että hän pystyy peittämään paitsi oman innokkuutensa myös sen, jos aiheeseen uppoutuminen on ollut hankalaa.
– Esimerkiksi joissakin musiikkielämänkerroissa voi joskus käydä niin, jos ei itse ole kohderyhmää. Mutta se ei tarkoita, että homman voisi pistää munillensa. Luet sitä, mitä asiakas haluaa ja sinulle tarjotaan – ja ainahan voi myös kieltäytyä, Niemi huomauttaa.
Hän kokee itsensä etuoikeutettuna siinä, että on pystynyt työllistämään itsensä varsin poikkeukselliseen tilanteeseen koronapandemian myötä ajautuneessa maailmassa.
Niemi saa paljon palautetta ventovierailtakin ihmisiltä.
– Äänikirjojen kuuntelijat ovat erittäin kohteliasta sakkia. Sellaista kaipaisin enemmänkin tähän aikaan, hän tuumaa.
Hän tietää, että jos ääni on kuulijalle oikea, äänikirja toimii. Jos ääni ei kuulijan mielestä syystä tai toisesta istu tekstiin, voi koko kirja jäädä kesken. Kokemus auttaa lukijaa kehittymään, kun palaute studiosessioista on varsin suoraa.
– Joskus, kun on ollut hyvä fiilis lukiessa mutta korjausten tekemiseen meneekin paljon aikaa, herää huomaamaan, ettei se suoritus ehkä sitten ollutkaan niin hyvä.
Äänikirjojen lukijana Niemi on huomannut, että vaikkapa bändi- tai artistikirjat ovat saaneet hänet parhaimmillaan innostumaan tämän musiikista. Ylipäätään ammatin sivutuotteena tulee luettua paljon enemmän kuin muuten tulisi – ja aiheista, joihin ei ehkä muuten tarttuisi.
– 18-vuotiaana yritin lukea Rikoksen ja rangaistuksen, mutta ei siitä tullut yhtään mitään. Nyt se meni paljon paremmin.