Mistä tunnet sä ystävän?

Karavaanari on kaikkien kaveri, mutta kenen kaveri on kunta? Akaassa on viimein luotu tiekartta kouluverkon uudistukselle, ja hyvä niin. Koulut ja päiväkodit tulevat olemaan kunnossa. Koulutus on jatkossakin yksi kunnan keskeisimpiä tehtäviä. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakunnalle. Siinäpä se ongelma onkin kunnan kannalta. Tulevalla valtuustokaudella ”kunta” on keksittävä uudelleen.

Lapsiperheen arjen ja palvelutalossa vuodepotilaaksi siirtymisen välissä on toivoaksemme neljä-, viisikymmentä vuotta elämisen arvoista elämää. Kunta kuitenkin tarjoaa meille konkareille “ei ole” -palveluja. Akaassa ei ole kulttuuritiloja, ei uimahallia, ei ole panostettu yleisiin ulkoilualueisiin, vain kuntaveroprosentti on Suomen kärkitasoa. Pakko-osallistamista konkarikuntalainen ei kaipaa. Kun on ikää, on jo suurinpiirtein oppinut elämään tätä elämää ja toivoakseni myös tietää, mitä haluaa.

Kun kutsu kuuluu peruspalveluja puolustamaan, täytyy tehdä tarkentava kysymys, puolustammeko lakisääteisiä palveluita vai niitä palveluja, joita ei ole, vai kenties niitä palveluja, jotka eivät kunnalle kuulu? Jos saan postia ”Hyvä asiakas, olet meille tärkeä”, tulee se todennäköisesti lähikaupasta. Jos viesti alkaa: ”Hyvä kotiväki, olen kiinnostunut naapurikunnan asukkaasta, lähettäkää lisää rahaa”, en voi olla varma, onko viesti perheen opiskelijalta vai Akaan kaupungilta. Ei se näin voi mennä. Me “jo-kuntalaiset”, myös me konkarit, olemme oikeutettuja palveluihin mekin, oikeutemme ei rajoitu pelkästään maksamisen oikeuteen. Itse koen loukkaavana, kun kunnan markkinointi kohdistuu pelkästään uusiin nuoriin lapsiperheisiin, ns. ”hyviin kuntalaisiin”. Kaikkia ja kaikenikäisiä tarvitaan rakentamaan tulevaisuuden Akaata!

Suurin osa Suomen talouksista on yhden- tai kahdenhengen talouksia. He muuttavat kuntaan, kun tarjonta on kohdistettu oikein. Sloganin ”Akaassa on tilaa hengittää” soisi koskevan myös henkilökohtaisen talouden liikkumavaraa, jota syntyy, kun kaikki tulot eivät mene asumiseen ja liikkumiseen. Kun kuntaan rakennetaan pieniä taloja pienillä tonteilla lähelle asemaa, niin tulijoita on.

Yhdessä olemme enemmän. Ei ole häpee olla paras.

Timo Vepsäläinen
rkm., ins., opettaja (eläkkeellä)
kuntavaaliehdokas (vihr)