Etätöissä ehtii vaihtaa päivävaatteisiin vaikka vasta lounastauollakin

Kuva toimittajan kotityöpisteeltä. Kuvanottohetkellä on työn alla tämä kolumni.

Etätyö on tullut toimittajille – kuten monille muillekin ammattiryhmille – korona-aikana hyvinkin tutuksi. Sen jälkeen, kun verkkoyhteyksiämme keväällä viilattiin, kaikkien lehden tekoon ja juttujen kirjoittamiseen liittyvien työvaiheiden tekeminen alkoi onnistua kotikonttorilta käsin.

Etätyössä on omat etunsa: työmatka alakerrasta yläkertaan, päivävaatteet voi vaihtaa vaikka vasta lounasaikaankin ja aamulla voi tarvittaessa olla kouluun lähtevien lasten apuna. Palaverit ja koulutukset hoituvat verkon kautta. Perisuomalaiseen tapaan tietokoneiden kamerat ovat palaverien aikana tavallisesti kiinni. Jos kamerat ovat auki, pitää aamulla sentään muistaa kammata hiukset.

Etäaika tietää myös etähaastattelujen tekemistä. Puhelimella jututuksia on hoidettu aiemminkin, mutta korona-aika on siirtänyt haastatteluja yhä enemmän myös verkkoon. Itselleni on ollut vaikeata muistaa katsoa haastatellessa koko ajan kameraan erityisesti silloin, kun haastattelee useampaa henkilöä kerralla. Kun osoittaa sanansa tietylle henkilölle, on vaikea olla katsomatta sitä kohtaa, jossa kyseinen henkilö omalla ruudullani näkyy.

Etäaika on samalla opettanut tukun muitakin tapoja. Juttukeikkoja sovitaan yhä enemmän ulkotiloihin – moniin paikkoihin, kuten kouluille ja päiväkodeille, ei sisätiloihin edes pääse – ja kasvomaskitkin ovat jo täysin arkipäivää. Ulkotiloissa haastattelujen tekeminen talvella tietää myös sitä, että mustekynät saa heittää pois käytöstä – ne kun hyytyvät pakkasella saman tien.

Keväällä kättelyiden jättämistä välistä usein kommentoitiin haastateltavan kanssa ja todettiin yhdessä, että ei nyt tällä kertaa kätellä. Nykyään kättelyiden sivuuttamista ei ole tarvinnut enää sen kummemmin huomioida.

Vaikka työt sujuvat kohtuumukavasti etänä ja tulen varmasti koronan jälkeenkin työskentelemään kotona enemmän kuin aiemmin, odotan kuitenkin jo innolla sitä, kun pääsemme taas tekemään porukalla töitä toimistolle. Uskoisin, että tästä iloitsee myös kroppa – ergonomia kotikonttorin työpisteelläni lienee arvosana-asteikolla jotakin tyydyttävän ja heikon välissä.