Uusi vuosi, uudet kujeet, uusi minä. Klassikkohetki ottaa elämälleen uusi suunta tai korjata koordinaatteja entisestä. Motivaatio ja päättäväisyys ovat huipussaan. Parhaimmillaan uudenvuodenlupaus voikin johtaa pysyvään muutokseen, mutta vahvalla mutulla sanoisin, että vähintäänkin yhtä todennäköistä on, että ei. Onpa kyse sitten terveellisemmistä elämäntavoista, ajankäytöstä tai vaikkapa ostokäyttäytymisen muuttamisesta, on paljon helpompaa lipsahtaa takaisin vanhoihin tapoihin ja tottumuksiin kuin luoda uusia rutiineja.
Taikasana taitaakin olla juuri tuo rutiini. Saadakseen pysyvän muutoksen aikaiseksi siitä täytyy syntyä rutiini. Jotain sellaista, joka ajan kanssa muuttuu jo lähes automaattiseksi toiminnaksi, joka ei vaadi tietoista ponnistelua tai tahdonvoimaa vaan tapahtuu kuin itsestään. Rutiineja voisi kuvailla eräänlaisina arjen liittolaisina. Ne rytmittävät arkea ja vapauttavat tilaa uusille ajatuksille ja luovuudelle. On epärealistista odottaa, että muutos tapahtuisi yhtä nopeasti kuin vuosi vaihtuu, mutta päätöksen uuden tavan harjoittelemisesta ja oppimisesta voi toki tehdä vaikka ilotulitusten räiskeessä yhtä hyvin kuin minä tahansa muuna vuoden päivänä.
Vanha koira ei opi uusia temppuja. Olen tapojeni orja. Old habbits die hard. Kaikki totta, tavallaan. Vanhoista tavoistaan on vaikea päästä eroon juuri siksi, että ne ovat toistojen myöstä automatisoituneita ja näin ollen osin jo tiedostamattomia. Opittu toimintamalli pyrkii käynnistymään aina, kun jokin ärsyke ympäristöstä muistuttaa vanhasta tavasta toimia. Usein itse toimintaa tärkeämpää onnistumisen kannalta onkin luoda sellaisia ennakoivia rutiineja, jotka tukevat toivottua muutosta. Mikäli haluaisi tehdä vaikkapa aamiaisen syömisestä päivittäisen tavan tietäen olevansa armottoman aamu-uninen torkuttaja, ratkaiseva muutokseen johtava uusi rutiini saattaisi olla esimerkiksi se, että lataa kahvinkeittimen jo illalla ja napsauttaa sen päälle kävellessään tukka pystyssä kylpyhuoneeseen.
Juurtuakseen ja vakiintuakseen mikä tahansa toiminta vaatii lukemattoman määrän toistoja sekä positiivista palkkiota. Toistojen määrää ja merkitystä uuden oppimisessa on joskus kuvattu mielestäni aivan mahtavana mielikuvana talvisesta lumihangesta. Voit vapaasti rämpien hiihtää paikasta A paikkaan B nauttien keväisen umpihangen koskemattomuudesta. Perille pääseminen vie aikaa ja saattaa olla ajoittain raskastakin, mutta kimmeltävä hanki houkuttaa. Jos päätät seuraavallakin kerralla käyttää samaa reittiä, voit hyödyntää jo aiemmin hankeen painamaasi latua. Jos jatkat seuraavien päivien ja viikkojen aikana samaa reittivalintaa, latusi vahvistuu ja selkeytyy niin, että perille pääsee tätä reittiä pitkin melkein kuin itsestään, ja sinulla on taas voimia ja intoa lähteä valloittamaan uutta kimaltavaa umpihankea. Liukkaita kevättalven latuja kaikille!
Anne Huopainen
Kirjoittaja on opettaja, äiti ja utelias ihmettelijä
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
