Pirkanmaalla annettava saattohoito on kehittynyt merkittävän paljon kymmenen viime vuoden aikana. Palliatiivisen lääketieteen professori, ylilääkäri Juho Lehto kiittää, että sairaanhoidosta vastaavilla tahoilla on voimakas tahtotila parantaa kuolevien hoivaa. Hänen mukaansa kuntien ja kuntaliittojen terveyskeskuksissa on satsattu ja panostetaan edelleen hoitohenkilöstön saattohoito-osaamiseen. Kuntien saattohoitojärjestelyt ovat ansiokkaita.
Palliatiivisen lääketieteen professorina Tampereen yliopistossa ja ylilääkärinä Tampereen yliopistollisen sairaalan palliatiivisessa keskuksessa toimiva Juho Lehto on yksi suomalaisen saattohoidon aktiivisista kehittäjistä.
Työskennellessään Hyvinkään sairaalassa keuhkolääkärinä Lehto havahtui tosiasiaan, että kuolevat potilaat saavat varsin heikkoa hoitoa. Vallalla olleet käytännöt osoittivat, ettei kulttuurimme arvosta ihmisen elämän loppuvaiheen hoitoa. Epäkohdan tunnistaminen innosti keuhkonsiirrosta väitöskirjan tehneen erikoislääkärin paneutumaan ja antautumaan palliatiivisten eli parantumattomasti sairaiden potilaiden hoitoon.
Tätä nykyä Lehto organisoi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin alueella annettavaa palliatiivista hoitoa, sen yhtenä osana saattohoitoa. Hän opettaa lääketieteen kandidaateille palliatiivista hoitoa Tampereen yliopistossa.
Palveluketju toimii yleensä hyvin
Juho Lehto sanoo, että maassamme on löydetty ja omaksuttu uusi suunta saattohoitoon aivan viime vuosikymmenen aikana. Tapahtunut muutos ja tulevaisuuden näkymä saavat häneltä arvostavat kiitokset.
Lehto toteaa, että isossa kuvassa koko suomalainen saattohoitokulttuuri uudistuu potilaiden hyväksi. Hän muistuttaa, että sosiaali- ja terveysministeriö on nostanut saattohoidon yhdeksi keskeiseksi sairaanhoidon kärjeksi.
– Maakunnat, sairaanhoitopiirit ja niiden sisällä olevat kunnat ovat toki eri vaiheessa saattohoidon toteuttamisessa. Näin ollen meidän Pirkanmaankin 23 kunnan alueella annettava saattohoito on luonnostaan hivenen erilaista paikkakunnasta riippuen. Tähän vaikuttaa esimerkiksi kunnan koko ja sen käytössä olevat voimavarat, hän syventää.
– Myönteistä on, että jokaisessa kunnassa on nimettyinä saattohoidon vastuulääkäri ja vastuuhoitaja. Taysin palliatiivinen keskus on heidän kanssaan tiiviissä yhteistyössä esimerkiksi potilaskohtaisten hoitosuunnitelmien teossa. Pidämme muutoinkin tiiviisti yhteyttä keskustellen ajankohtaisista asioista. Toimintamalli kerää myönteistä palautetta saattohoidossa olevilta ammattilaisilta.
Palliatiivisessa keskuksessa on konsulttitiimi, josta eri kuntien saattohoitoa tekevät lääkärit ja hoitajat voivat tarvittaessa kysyä neuvoa.
Yhteydenpidon jouhevoittamiseksi on laadittu yhteydenpitolista, jossa on saattohoidosta vastaavien lääkäreiden ja hoitajien yhteystiedot.
– Terveyskeskuksissa on hyvin lääkäreitä ja hoitajia, joiden henkilökohtainen ammatillinen kiinnostus kohdistuu saattohoidon kehittämiseen.
Lehdon mielestä Pirkanmaan saattohoidon taso on valtakunnallisesti keskiarvoa parempaa.
– Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä luotiin vuonna 2014 palliatiivinen palveluketju. Sen ansiosta saattohoitoa on kehitetty laajassa yhteistyössä. Palveluketjun toiminnan tuloksena olemme saaneet muun muassa lupapaikat. Saattohoidossa olevalle potilaalle varmistetaan paikka hänen asuinkuntansa terveydenhoidossa. Vaativimmat potilaat sijoitetaan Pirkanmaan Hoitokotiin, hän kertoo.
– Sastamalan kaupungilla on jo pitkät perinteet saattohoidon kehittämisessä. Myös Valkeakosken kaupunki on satsannut merkittävästi sairaalansa palliatiiviseen osastoon.
Lehdon mukaan kunnat ja kuntainliitot ovat onnistuneet hyvin saattohoidon toteutuksessa.
– Kehittämistä on aina, Lehto muistuttaa.
Saattohoito halutaan läheltä
Saattohoidettavat ja heidän omaisensa arvostavat suuresti nykymallia, jossa saattohoitopaikat ovat potilaiden asuinpaikkakunnilla.
– Kodin läheisyys koetaan yleensä tärkeäksi arvoksi saattohoidossa, Juho Lehto kertoo.
Lehdon mukaan moni pirkanmaalainen kunta on tehnyt arvokasta työtä kehittäessään voimakkaasti myös kotisaattohoitoa. Se yleistyy tasaista vauhtia. Kotona kuoleminen ei ole enää tuiki harvinaista.
– Uskonkin, että lähivuosina kunnissa saattohoidon kehityskärki on nimenomaan kotona tapahtuvassa saattohoidossa. Menetelmään kuuluu, että kotona saattohoidettavalle taataan tukiosastopaikka. Menettely on tärkeä siksi, ettei kuolevan potillaan tarvitse hakea apua päivystyksen kautta, hän toteaa.
Lehto pitää ensisijaisen tärkeänä, että saattohoidon tarjoamisessa on edetty tarvelähtöisyyteen Pirkanmaalla.
– Kunnat ovat antaneet mandaatin kunkin potilaan tilanteen ja tarpeen arviointiin. Valtaosa saattohoitoa tarvitsevista potilaista pystytään hoitamaan kotipaikkakunnalla. Erityistason saattohoitoa tarvitsevat ohjataan muun muassa Pirkanmaan Hoitokotiin. On inhimillistä, että esimerkiksi kuoleva äiti saa paikan hoitokodista, jossa on erikoisosaamista auttaa 12-vuotiasta lasta menetyksen yhteydessä.
Saattohoidon tarve kasvaa
Juho Lehto kiteyttää, että saattohoitoa on kehitettävä edelleen voimakkaasti.
– Palliatiivista hoitoa tarvitsevien potilaiden määrä kasvaa koko ajan, hän perustelee.
Lehto korostaa, että saattohoidossa tarvitaan aina vaihtoehtoja.
– Kotisaattohoito edellyttää käytännössä, että potilaalla on läheinen vierellään.
– Tarvitsemme aina saattohoitovuodepaikkoja. On huomattava, että yhteiskunnassamme ollaan jo tilanteessa, että talouksista jo runsas 40 prosenttia on yhden ihmisen huusholleja.
Lehto sanoo, että saattohoidon kaksi kärkeä ovat kivunhoito ja vuorovaikutus.
– Miten saattohoitohenkilöstö asettelee sanansa ja miten se kuuntelee potilasta ja tämän omaisia. Nämä ovat keskiössä.
– Saattohoitoketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki.
Lehto muistuttaa, ettei hyvä saattohoito ole kallista, mutta ei ilmaistakaan. Hinta muodostuu henkilöstöstä, joka on välttämätöntä.
– Herättelen, että hyvä saattohoito on ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Laadukkaassa saattohoidossa otetaan huomioon myös kuolevan läheiset. Saattohoidon kohteena voi olla koko perhe. Läheisen menetys kuormittaa aina jälkeenjääviä ihmisiä. Näiden huomioinen on ensisijaisen tärkeää. Omaiset on saatettava takaisin elämään. Heillä on oltava aika surulle mutta myös toipumiselle. Korostan läheisten jälkihoidossa onnistumisen merkitystä
MATTI PULKKINEN
