Ortodoksinen kirkko tunnetaan perinteitä kunnioittavana, vanhanaikaisena ja peräti patriarkkaalisena kirkkona. Harva etsii ortodoksisesta kirkosta kun zeitgeist on hukassa. Vaikka menneisyyden viitta istuu välillä liiankin hyvin ortodoksisen kirkon päällä, se käy onneksi välillä liian pieneksi.
Kirkkomme pyhät ihmiset heijastavat usein parasta mitä kirkko on, ja he näyttävät meille mitä kirkko voisi olla. Eräs viime vuosisadan pyhä heijasti kirkkaasti paitsi Evankeliumin iloa ja voimaa myös omaa aikaansa. Tarkoitan pyhittäjää Mariaa Pariisilaista.
Elizaveta Pilenko syntyi Riigassa vuonna 1891 ja kasvoi Etelä-Vänäjällä ja Pietarissa. Elizavetan isä kuoli kun tyttö oli 14 vuotiaana. Isän kuoleman yhteydessä Elizaveta menetti uskonsa Jumalaan. Elizaveta opiskeli Pietarissa ja meni naimisiin Dmitri Kuzmin-Karavajevin kanssa. Mies oli sosialisti ja liikkui Pietarin kirjallisuuspiireissä. Elizaveta Kuzmina-Karavajeva julkaisi useampi runokirja venäläisen symbolismin hengessä, mutta ei lukeudu ajan suurempiin kirjailijoihin.
Muutaman vuoden avioliiton jälkeen Elizaveta jätti miehensä ja muutti takaisin lapsuudensa maisemiin, Etelä-Venäjän Anapaan. Kiinnostus yhteiskunnallisista asioista ei kuitenkaan laantunut ja vallankumouksen sytyttyä keväällä 1917 Elizaveta liittyy Sosialistivallankumoukselliseen puolueeseen. Elizaveta Kuzmina-Karavajeva toimi kaupunginjohtajana kun punaiset valloittivat kaupungin, ja hän sai silloin komissaarin tittelin. Kun valkoiset myöhemmin ottivat kaupungin haltuunsa he syyttivät Kuzminaa-Karavajevaa bolsevismista ja uhkasivat teloittaa hänet. Oikeus kuitenkin vapautti hänet syytteistä. Sisällissodan lopussa Kuzmina-Karavajeva meni uudelleen naimisiin Daniil Skobtsovin kanssa ja pakeni perheensä kanssa Georgian, Konstantinopolin, ja Serbian kautta Parisiin, minne he saapuivat vuonna 1924.
Maanpakolaisuuden aikana Skobtsovin perheeseen oli syntynyt lapsia mutta vanhemmat olivat etääntyneet toisistaan. Elizaveta Skobtsova oli koko ajan jatkanut kirjallista toimintaansa. Sen lisäksi hän palasi Pariisissa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja oli aktiivinen venäläisissä emigranttijärjestöissä. Jos isän kuolema oli vienyt häneltä uskon Jumalaan, niin nuoremman tyttären, Anastasian, kuolema synnytti Skobtsovassa taas elävän uskon. Hän ryhtyi paikallisen ortodoksisen yhteisön kanssa etsimään ja auttamaan Pariisin ja koko Ranskan sairaita ja kodittomia venäläisiä emigrantteja. Erottuaan miehestään Skobtsova vihittiin ortodoksiseksi nunnaksi vuonna 1932 ja sai uudeksi nimekseen Maria.
Toisen maailmansodan aikana, kun Saksa oli miehittänyt Ranskan, äiti Maria ja hänen yhteisö piilottivat juutalaisia ja kirjoittivat heille vääriä kastetodistuksia. Tästä syystä hänet vangittiin helmikuussa 1943 ja lähetettiin keskitysleiriin. Äiti Maria kuoli Ravensbrückin keskitysleirissä 31.3.1945, viikko ennen kuin leiri vapautettiin.
Äiti Maria Pariisilainen heijastaa ainutlaatuisella tavalla aikansa kulttuurihistoriaa ja väkivaltaista polittista historiaa, sekä Evankeliumin julistamaa lähimmäisenrakkautta.
Aleksej Sjöberg, kirkkoherra, Tampereen ortodoksinen seurakunta
