Verotiedot julki kaikilta tai ei keneltäkään. Verottaja toimittaa medioille tiedot yli 100 000 euroa vuodessa ansainneista suomalaisista. Listalta selviävät sekä tulot että niistä maksetut verot. Suomesta tällaisia henkilöitä löytyy noin 70 000, kertoi Yle elokuussa. Nyt parin vuoden ajan tällä listalla olevat henkilöt ovat voineet pyytää verottajaa poistamaan nimensä listalta. Viimeksi tämän viikon maanantaina pääjohtaja Markku Heikura puolusti Verohallinnon päätöstä antaa mahdollisuus omien tietojen piilottamiseen EU:n tietosuoja-artiklalla, joka rajoittaa henkilörekisterin keräämistä. Silti myös poistoa pyytäneiden tiedot ovat löydettävissä verotoimistosta nimen perusteella.
Viime vuonna tätä mahdollisuutta hyödynsi pari sataa verovelvollista. Tänä vuonna määrä on reilut neljä tuhatta. Piiloon päässeitä on eniten kaikkein hyvätuloisimpien joukossa. Ei siis niiden reilut sata tuhatta tienanneiden, vaan miljoonia tienanneiden joukossa. Vaikka perustelut on löydetty asetuksista, näyttää tilanne ulospäin siltä, että eliitti päästetään pois kansan kiinnostuksen silmästä ja vähäisempi väki jää kadehtimaan toisiaan.
Paikallisella tasolla tästä ei ole apua, sillä kuten edellä mainittu, myös poistoa pyytäneiden tiedot ovat löydettävissä verotoimistosta nimen perusteella. Pienemmissä piireissä ne yhteiskunnallisesti kiinnostavat henkilöt, joiden voi odottaa ansaitsevan yli 100 000 euroa vuodessa, ovat toimituksen tiedossa ja tietoa osataan kysyä nimelläkin.
Listoilta pois pyrkivät perustelevat piiloutumisen haluaan usein sosiaalisilla ongelmilla ja turvallisuudellaan. Tällaiset syyt Verohallinto usein myös hyväksyy salaamisen perusteeksi. Jos pelkona on esimerkiksi lasten joutuminen kiusatuksi, kun vanhempien tulot on kerrottu lehdessä, ollaan erittäin ikävän mutta hankalasti toteen näytettävän väitteen äärellä. Jos perheen tulot ovat sellaiset, että niillä irtoaa paikka suurituloisimpien listalta, ovat kateuden perusteella kiusaavat oletettavasti liikkeellä ilman verolistauksiakin. Jos taas omaisuuden määrä on niin suuri, että henkilöllä on syytä pelätä oman tai läheistensä turvallisuuden puolesta, on tämäkin todennäköisesti sellaisten tahojen tiedossa, jotka tuota uhkaa saattaisivat aiheuttaa.
Jos verotiedot ovat Suomessa julkisia, niiden tulisi sitten olla julkisia. Nyt tiedot ovat käytännössä vain osittain julkisia, sillä paraskaan paikallismedian toimitus ei osaa kysyä nimeltä jokaista suurituloista, joka on tietojensa salaamista pyytänyt. Suurin ja todellisin ongelma lienee salaamislinjan tuottama epätasa-arvo. Osa piiloon pyrkijöistä ei saa hakemustaan läpi, osa saa, osa ei edes yritä, alle 100 000 euroa ansainneille mahdollisuutta ei edes tarjota.
Ensimmäinen korjaava askel olisi nyt annetun tietojen poistamismahdollisuuden peruuttaminen. Toinen askel voisi olla joko kaikkien verotietojen salaaminen tai vaihtoehtoisesti Verohallinnon ylläpitämä verkkosivu, josta voisi nähdä meidän jokaisen verotusta koskevat tiedot. Tärkeintä olisi, että meillä Suomessa kansalaisia kohdeltaisiin tasa-arvoisesti tässäkin asiassa.
