Näin poikkeuksellisenakin ajankohtana elämme ja tulisikin elää normaalia elämää, sikäli kun se on mahdollista.
Minulle tuli eteen syntymäpäivät, eikä vain tavalliset vuosipäivät vaan melko pyöreät. Täytin 19. syyskuuta 90 vuotta. Mahdottomalta tuntuva luku. En ole mielestäni ollenkaan vanha ja teen kuten aina ennenkin.
Päätin kuitenkin järjestää juhlat, koska ihminen täyttää 90 vuotta vain kerran. Samalla kun suunnittelin ja aloin jo tehdä alustavia järjestelyjäkin, kuten tilata kampaajaa, lääkärin vastaanottoa ajokortin uusimista varten, paikkaa, jossa juhlat pidettäisiin, ajattelin maailman tilannetta. Onko nyt taas jokin suuri muutos, jokin ratkaiseva maapallon olemassaolon suhteen tapahtumassa?
Ilmastonmuutos on jo tapahtunut. Sen mukana tapahtuu muutoksia eläinkunnassa, kasvullisuudessa ja vesistöissä. Lisäksi samanaikaisesti tulvat, myrskyt, maanjäristykset, metsäpalot sekä muut luonnossa tapahtuvat mullistukset. Myöskin kansojen muutot maasta toiseen ovat katastrofaalisia tapahtumia.
Onko maailmassa tapahtuva teknillisten välineiden kehitys liian nopeaa, emmekö hallitse enää sitä? Kannattaisiko ottaa pari askelta taakse ja rauhoittua. Tuhoammeko enemmän kuin rakennamme?
Tämä 90 vuotta on ollut maailmassa erittäin merkityksellistä aikaa. Jo toinen maailmansota muutti meidän kansamme elämää ratkaisevasti. Suomen elinolosuhteet rakennettiin sotiemme jälkeen, ja niillä eväillä on tultu toimeen. Joku voi sanoa: ”Eteenpäin elävän mieli”. Totta kai, mutta kohtuus kaikessa.
Nyt olemme taas uusien ongelmien edessä. Korona on, uskon näin, ihmisten aikaansaama tuhoväline. Sitä nyt katsotaan, kuinka tästä selvitään. Niin oli sota-aikanakin tehtävä. On tehtävä se, mikä on tehtävä.
Koronavarovaisuus esti monia ystäviäni tulemasta juhlimaan kanssani yhdeksänkymppisiäni, mutta juhlat pidettiin, ja nyt sydänkiitokset ihanista kukkakimpuista, korteista, lauluista ja puheista. Ystävien lisäksi kiitos myös yhdistyksille, kuoroille, seurakunnalle ynnä muille muistaneille ja myös teille, jotka ette olleet paikalla, olitte sydämissämme. Kiitos ja pysykää terveinä.
Rakkaudella
Margit Vähävuori
