Moottoriurheiluun hurahtaneessa akaalaisessa Kariluoman perheessä on katseet käännetty jo ensi kauteen. Kartingia harrastava 12-vuotias Sulo Kariluoma siirtyy IAME X30 junior -luokkaan, jossa autot ovat isompia, kiihtyvät nopeammin ja kulkevat lujempaa kuin Sulon tähän asti ajamassa Raket 95 -luokassa.
Viitenä kesänä kilpaillut Pirkanmaan Kartingia edustava Sulo voitti tällä kaudella Raket 95 -luokan Hämeen aluemestaruuden Lentolan radalla Kangasalla. Aluemestaruuskilpailun ja muiden yksittäisten kisojen lisäksi Sulo ajoi kesän aikana kahta sarjaa. Ikäluokan parhaiden kuskien Raket-cupissa hän sijoittui viidenneksi ja voitti Hämeen harrastajakiertueen. Raket-luokkaa ajavat tytöt ja pojat ovat pääasiassa 10–12-vuotiaita.
Viikonloput varikolla
Sulo innostui kartingista käytyään kokeilemassa ajamista Kurisjärven radalla. Sulon mielestä parasta harrastuksessa on nopeus. Raket-luokassa vauhtia on parhaimmillaan lähes 100 kilometriä tunnissa ja tulevassa luokassa 110 kilometriä tunnissa.
Karting on Viialassa asuvan perheen yhteinen harrastus. Isä Jari Kariluoma toimii Sulon mekaanikkona ja äiti Eija Kariluoma vastaa ruokahuollosta ja aikatauluista. Perhe kulkee asuntoautolla, joka parkkeerataan kisaviikonlopuksi varikolle, ja siellä myös yövytään.
– Olemme yleensä melkein joka kesäviikonloppu kisamatkalla – tänä kesänä koronan takia vähän vähemmän, mutta silti 12 viikonloppua meni kartingin parissa, Eija kertoo.
Muista kartingperheistä on tullut Kariluomien hyviä ystäviä.
– Autourheilu tarkoittaa meidän perheelle myös yhteistä aikaa. Kun keskitymme kisoihin, olemme hyvin tiiviisti yhdessä, Eija sanoo.
Kahden kisan viikonloppu maksaa noin 600–700 euroa ja yhden kisan viikonloppu noin 400 euroa. Auton jälkeen suurin yksittäinen menoerä on renkaat. Vanhempien mukaan hintava harrastus ei olisi mahdollista ilman yhteistyökumppaneita.
Ajamisen lisäksi harjoitteluun kuuluu kuntovalmennusta ja henkistä valmennusta. Sulon mukaan eniten ajamisessa väsyvät kädet.
– Koska kuljettajat menevät kierrosajoissa sekunnin kymmenysten ja sadasosien erolla, pitää olla koko ajan skarppi. Se vaatii fyysistä kestävyyttä, äiti Eija sanoo.
Välillä vanhempia hirvittää
Sulo on harrastuksen alkuaikoina kerran kolaroinut radalla ajettuaan rengasvalliin.
– Tein kiepin ja tipahdin penkistä pylly edellä maahan, ja auto jatkoi matkaa. Vähän sattui käteen, Sulo muistelee.
Eija ja Jari Kariluoma myöntävät, että välillä hirvittää. Äidin mielestä pahimpia ovat lähdöt.
– Lähdössä voi olla yli kaksikymmentä kuskia muutaman kymmenen sentin välein. Se on aivan hirveää äidin sydämelle, kun ensimmäiseen mutkaan tullaan niin tiiviisti, Eija huokaa.
Sulo haaveilee ajavansa tulevaisuudessa kilpaa koppiautoilla rallicrossia ja isänsä jalanjäljissä jokamiesluokkaa.
– Pitää ensin katsoa, miten menestyy isommissa luokissa ja vähitellen siirtyä eteenpäin, Sulo sanoo.
Myös Jaria paluu jokamiesluokkaan kiehtoo varsinkin, kun isä ja poika voisivat ajaa samalla autolla.
– Pääsee isikin ajamaan pappaluokkaa, Eija nauraa.
