Opin muutama kuukausi sitten uuden sanan. Hiilikädenjälki. Tai hetkinen, palataanpa hieman takaisinpäin, aloitetaan hiilijalanjäljestä. Wikipedian mukaisesti se tarkoittaa jonkin tuotteen, toiminnan tai palvelun aiheuttamaa ilmastokuormaa eli sitä, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuotteen tai toiminnan elinkaaren aikana syntyy. Ok.
Asiasta jo työnkin puolesta kiinnostuneena kävin vielä tekemässä Sitran sivuilla elämäntapatestin, jonka mukaisesti olen säästeliäs pesänrakentaja, tuottaen 5200 kg CO2e suuruisen hiilijalanjäljen. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 10300 kg CO2e. Tiedoksi myös, että kyseistä mittayksikköä kutsutaan hiilidioksidiekvivalentiksi. Googleta, niin opit lisää.
Tuli hyvä fiilis siitä, että keskivertosuomalaiseen verrattuna voin kokea tehneeni oman osuuteni ilmaston hyväksi, vaikka tiedostaen en ole tehnyt mitään ilmaston hyväksi. No en kauaa ehtinyt leijumaan, kun jo Sitrankin sivuilla tulosten jälkeen mainitaan, että meidän kaikkien olisi hyvä puolittaa hiilijalanjälkemme ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Onneksi ainahan voi maksaa yritykselle, joka istuttaa puita päästökompensaatiomielessä.
Enkä edes aloita keskustelua siitä, kuinka paljon kukin tai mikin lopulta vaikuttaa koko maapallon tasolla ilmastonmuutoskokonaisuuteen, koska sitä substanssiosaamista ei minulta eikä monelta muultakaan löydy. Tietoa löytyy kyllä erittäin paljon, lukuja lukujen perään ja yksikköjä toinen mokoma.
Väistämättä realistina herää kysymys lähdekritiikkinäkökulmasta, onko kaikki totta mikä on näpytetty internetin uumeniin. Varmastikaan ei, siksi pitäydyn Suomen mittakaavassa minun mielestäni luotetuimman ja tutkituimman tiedon parissa ympäristöministeriön tietolähteillä. Isoveljeen voi aina luottaa.
Ja jos jokin asia on varma, se on aivan varma, että muutos on varmaa. Siksipä myös alkuvuonna 2022 näyttäisi siltä, että rakennuslupa ei heru, jos rakennuksen vähähiilisyyden arviointia ei ole tehty. Rakennettu ympäristö muodostaa kuitenkin arvioiden mukaisesti 40 prosenttia kaikista kasvihuonepäästöistä, joten asian tarkastelulla on suuri suhteellinen merkitys. Minkälaisiin raja-arvoihin lukuja sitten verrataan tai minkälaista keppiä tai porkkanaa on luvassa luvuista riippuen, on vielä epäselvää.
Nyt kun faktoja otettiin esiin, kerrattakoon vielä, että puu on rakennusmateriaalina ympäristövaikutuksiltaan ystävällisempi verrattuna harmaaseen betoniin ja teräkseen. Siihen ne faktat sitten osittain tässä asiayhteydessä loppuvatkin.
Puupäät ja betonijurmut keskustelevat rakentavassa hengessä blogi- ja mielipidekirjoituspalstoilla kyseenalaistaen toisen analyysejä ja tuoden esiin uusia näkökulmia. Niin kauan, kun ei ole olemassa yhteistä tunnustettua ja tunnistettua laskentamenetelmää tilanteen arvioimiseksi, on tämä keskustelu kantapäiden koputtelua, politiikaksikin voisi kutsua joku.
Ainiin se hiilikädenjälki. Kun opiskelijalta tulee luennolla hankala kysymys, lehtorikollega osaa väistämisen jalon taidon; ”selvitäpäs kotiläksynä kysymykseesi vastaus ja kerro se ensi kerralla muillekin”.
Henri Salonen
Kirjoittaja on Tampereen ammattikorkeakoulun lehtori ja entinen Akaan kaupungin teknisen toimen viranhaltija.
Forum Akaa on Akaan Seudun kolumnisarja, jossa akaalaiset kirjoittajat tarkastelevat ympäröivää yhteisöä ja yhteiskuntaa.
