Samalla kun ensi vuoden suunnitelmallista, vähintään 11 miljardin euron velkaantumista on taivasteltu, on unohdettu tämän vuoden kasvava velkataakka. Suomen valtion velka paisuu vähintään 30 miljardia euroa tämän ja ensi vuoden aikana. Summan saa jonkinlaisiin mittasuhteisiin, kun muistaa, että valtion vuosibudjetti on normaalisti noin 55 miljardin suuruusluokkaa. Toinen hyvä verrokki on valtion kokonaisvelka. Suomen valtio on velkaa yhteensä 108 miljardia. Kahdessa vuodessa siis kerrytetään uutta velkaa 30 miljardia, kun aiemmilta toimintavuosilta yhteensä on jäänyt hoitamatonta velkaa 108 miljardia. Kasvuvauhti on huikea.
Enää pitäisi hahmottaa, kuinka paljon se miljardi on. Verrataanpa sitä aikaan. Kun esimerkiksi miljoona sekuntia on 11 viikkoa, on miljardi sekuntia jo noin 30 vuotta. Tämän laskutoimituksen voisivat valtion budjettia tekevät tahotkin suorittaa, sen verran huolettomasti miljardit ovat alkaneet sinkoilla.
Ei haittaa, vaikka velkaa syntyy ja on. Velka muuttuu ongelmaksi vasta sitten, jos sen takaisinmaksusta ei selviydytä. Nyt voidaankin kysyä, onko Suomi jo siirtynyt aikaan, jossa velkaantumisen pysäyttäminen ja velkojen takaisinmaksu ei ole realistinen vaihtoehto? Tällaisiakin esimerkkejä löytyy. Yksi on Yhdysvaltain hallinto, joka on viime vuosina suljettu yhä tihenevään tahtiin. Hallinto suljetaan, kun sen rahoitusta ei ole järjestetty. Viimeksi näin kävi vuodenvaihteessa 2019. Tilanne ratkesi, kun liittovaltio päätti jatkaa ronskia velanottoaan.
Näiden ratkaisuiden seurauksena Yhdysvaltain velkataakka on ällistyttävät 20 000 miljardia dollaria. Kun jokainen suomalainen saa syntyessään 170 euron arvoisen äitiyspakkauksen ja 19 000 euroa valtion velkaa, saa syntyvä amerikkalainen reilut 62 000 dollaria velkaa ja jää ilman sitä äitiyspakkausta.
Eipä ihme, että Matti Vanhasen (kesk.) tullessa ensi kertaa nykyisessä pestissään julkisuuteen ensi vuoden talouslukujen kanssa, saatiin lukea jopa talousviisaiksi tituleerattujen näkemyksiä, joiden mukaan velan maksaminen pois pelkästään periaatteellisista syistä on typerää. Eli kun kukaan ei ole Suomea tilille vaatimassa, miksi pitäisi stressata velan kertymisestä?
Moni akaalainenkin elää samalla lailla jatkuvan velan kanssa. Meille on aina opetettu, että velkaisuus on tilapäinen olotila, josta on pyrittävä aktiivisesti pois. Pikavippikulttuuri on rikkonut tämän viisaan opin nopeasti. Sen tilalle on tullut kulttuuri, jossa velka on normalisoitunut. Kun velanmaksun aika koittaa, otetaan uusi, isompi velka, jolla maksetaan edellinen velka pois. Rahoittajille tämä sopii, kasvanut riski vain kompensoidaan aina entistä vähän korkeammalla korolla.
Samalla velasta on tullut sosiaalisesti hyväksyttyä. Lapsuudessani oli normaalia, että nelikymppiset olivat talolainansa maksaneet ja liittyneet velattomien ryhmään. Omasta ikäryhmästäni olen kuullut tasan yhden henkilön päässeen siihen ryhmään. Ei sen takia, että veloista ei olisi jo selvitty, vaan sen takia, että jatkuvassa velassa eläminen on uusi normaali. Mökki ostetaan viimeistään silloin, kun talolaina on kuitattu, yleensä paljon aiemmin. Kun mökkiä on jaksettu maksella, ostetaan uusi maasturi. Vuosittainen Krabin-matka vähän hidastaa lainanmaksua, mutta mitäs sitten?
Onko nyt tosiaan niin, että lainan maksaminen takaisin on hölmöläisten hommaa? Sitä näkemystä tukee ainakin se, miten Suomi on alkanut menestyä maailman onnellisinta maata etsivässä mittauksessa vasta sen jälkeen, kun velkaantumiselle on annettu liki vapaat kädet eikä takaisinmaksusta enää niin stressata. Ehkä velkojen maksu ei ole typerän hommaa, mutta ilmeisesti se on ainakin onnettoman työtä.
