Akaalainen Esa Toivonen otti elokuun viimeisenä sunnuntaina kultaa suunnistuksen SM-keskimatkalta H65-sarjassa. Kultamitali oli Toivosen ensimmäinen. Neljäs sija SM-yöstä oli Toivosen aikaisempi paras sijoitus. SM-kisoja mies on ehtinyt kiertää viitisenkymmentä. Eläkkeelle jäämisen jälkeen alkanut kuntokuuri oli avain mitalisijoille, mies uskoo.
– En ole koskaan aiemmin ollut tällaisessa kunnossa. Varsinkin tasaisilla juoksukunto ei ole ollut kärjen tasolla. Eläkkeellä jäätyäni nostin viikkoharjoitusmääräni viidestä seitsemään tai kahdeksaan tuntiin viikossa vaihtelevaa harjoitetta, Toivonen juttelee Jalannin rannalla sijaitsevan kesämökkinsä tuvassa.
Suunnistusharrastus vei Toivosen mukanaan pikkuhiljaa. Kodinperintönä laji ei tullut, mutta ensimmäiset kontaktit lajiin otettiin jo poikasena kotiseudulla Pyhärannassa.
– Olin lapsena isän kanssa metsää raivaamassa, kun näin että joku juoksi metsässä. Isä kertoi, että se oli suunnistaja. Vähän myöhemmin, joskus 12–13-vuotiaana, osallistuin paikallisen suunnistusseuran iltarasteille, lainakompassilla.
Valmetin työporukasta tosissaan suunnistamaan
Sitten suunnistusrintamalla oli pitkään hiljaista. Toivonen lähti seuraavan kerran suunnistuspolulle vasta vuonna 1982 työskennellessään Valmetilla.
– Työporukalla alettiin käydä taas iltarasteilla. 1980-luvun lopulla liityin Tarpian Suuntaan ja aktivoiduin Pekka ja Sini Oravan ansiosta vähän vakavammin suunnistamaan. Silloin viikkoharjoitusmäärä oli jo se viitisen tuntia viikossa ja pysytteli sillä tasolla ikävuodet 40–50, Toivonen kertaa.
Sulkapallo, hiihto ja voimistelu talvikaudella käänsivät peruskunnon nousuun. Kun kärkisuunnistajat olivat siihen saakka suorittaneet reitin vaikkapa tunnissa ja Toivonen kahdessa, alkoi miehen vauhti pikku hiljaa saavuttaa kärkeä. Samoihin aikoihin osuu myös Toivosen aktiivisin kartantekovaihe. Hän arvioi tehneensä noin puolet Tarpian Suunnan käyttämistä, moderneista kartoista vuosina 1999–2006.
– Pojatkin alkoivat siinä tulla mukaan suunnistukseen, nuoremmallani onkin pari SM-hopeamitalia.
Nouseva käyrä vuoden alusta
Eläke koitti Toivoselle vuoden 2020 alussa. Kuntokuuri oli ehtinyt alkaa jo vanhan vuoden puolella.
– Helmikuussa 2020 otin saliharjoittelun mukaan. Ennen sitä olin käynyt salilla korkeintaan viitisen kertaa ihmettelemässä. Sain ohjeet, mitä juoksijan kannattaa salilla tehdä ja se olikin ihan hauskaa, mutta korona katkaisi sen tänä keväänä, Toivonen harmittelee.
Kun varsinkin keskivartaloon saatiin lisää voimaa, alkoi juoksuvauhti olla samalla tasolla kuin kilpakumppaneilla. Alettiin olla sillä tasolla, jossa voittajan erottaa enää suunnistustaito.
– Aloin analysoida omaa tekemistä entistä vakavammin. Omia virheitä on nykyään helppo seurata monenlaisilla kännykkäsovelluksilla, jotka esimerkiksi näyttävät, miten maastossa on liikkunut.
Tekoäly tuli Toivosen avuksi myös treenipuolella. Mies osti urheilukellon ja sai ranteeseensa valmentajan, joka toi fyysiseen puoleen paljon uutta.
– Sijoitin valmentajaan. Laitoin asetukseksi puoliammattimainen urheilija ja kello alkoi antaa vinkkiä. Se on näpsäkkä apulainen, nytkin pitäisi olla vetämässä kardiota eli pitkää lenkkiä, Toivonen tarkistaa ranteestaan kesken haastattelun.
Hyvä tunne omasta kunnosta
Näistä lähtökohdista suunnattiin kisakauteen heinäkuussa. Toivonen tiesi viimeistään Pielisrasteille osallistuttuaan, että nyt vauhti on hyvä ja menestystäkin saattaa tulla.
Sitten koitti SM-keskimatkan kisa Paljakossa. Sieltä irtosi ensin lauantaina oman karsintaerän voitto.
– Voitin, mutta karsintaerässä kärkisuunnistajat aina strategisesti hidastelevat, joten jäi epäselväksi, paljonko muut hidastelivat. Sunnuntain kisassa muut tekivät strategisia virheitä ja voitin puolentoista minuutin erolla seuraavaksi tulleeseen.
Tulokset eivät heti selvinneet. Kisa loppui etämaaliin, jossa Toivonen kyllä ymmärsi tehneensä hyvän ajan, mutta ei voinut heti varmistua siitä, miten hyvän. Yllätystä pohjusti kännykkä, joka alkoi piipata.
– Läksin kävelemään kohti palkintojenjakoa ja puhelin kilahti pari kertaa. Siellä tuloksia seuraavat kaverit jo onnittelivat mestaruudesta. Sitten kuuluttajakin kuulutti tulokset, Toivonen kertaa kisaviikonlopun tapahtumia.
Kilpailu jatkuu ensimmäisen SM-kullan jälkeen innolla. Tarkoitus on kiertää kaikki ne kisat, mitkä päästään järjestämään.
– Mitäpä sitä muutakaan tekisi, kun on korona ja eläke, tyytyväinen Toivonen kysyy.
