Valkeakosken kaupunginteatterissa harjoitellaan täyttä päätä lokakuussa ensi-iltaan tulevaa musikaalia Lemmen Jättiläinen. Näytelmä pohjautuu toijalalaissyntyisen muusikko Aki Sirkesalon musiikkiin. Sirkesalo, hänen vaimonsa ja perheen kaksi lasta menehtyivät Thaimaan tsunamissa vuonna 2004.
Musikaalin on käsikirjoittanut akaalainen kulttuurin monitoimimies Harri Salminen, joka Sirkesalon kappaleita kuunnellessaan alkoi miettiä, mitä niistä voisi saada aikaan. Salminen kävi puhumassa asiasta Sirkesalon vanhemmille Eila ja Touko Sirkesalolle ensimmäisen kerran kolmisen vuotta sitten. Luvan musiikin käyttämiseen näytelmässä Salminen sai omaisilta reilu vuosi sitten yhdellä ehdolla.
– Eilalla oli yksi ehdoton vaatimus koko juttuun. Näytelmä ei saa kertoa Akista, eikä tämä kerro, Salminen sanoo.
Myöskään näytelmän ohjaaja, Valkeakosken kaupunginteatterin johtaja Minna Kangas ei halunnut tehdä tarinaa Sirkesalon elämästä eikä perheen surullisesta kohtalosta.
– Haluan, että hänen hieno taiteensa, tekstinsä ja runonsa tulevat esiin, Kangas toteaa.
Viimeinen yhteinen keikka Leskirouvassa
Aki Sirkesalo oli Salmista viisi vuotta nuorempi, mutta Toijalassa kaikki intohimoiset musiikinharrastajat tunsivat toisensa.
– Ne jotka soittivat, olivat omaa klaaniaan, ja Topan verkkareissa kulkevat omaansa, Salminen sanoo.
Viimeisen kerran Salminen tapasi Sirkesalon lokakuussa 2004, jolloin tämä esiintyi ravintola Leskirouvassa yhdessä paikallisten muusikoiden kanssa.
Salmisen mukaan Lemmen Jättiläinen on eräänlainen jatkumo vuonna 2005 ja 2012 Nahkialanjärven rannalla Toijalassa järjestetyille Sirkesalon muistokonserteille, joissa Salminen toimi tuottajana.
– Lemmen Jättiläinen on kunnianosoitus Akille laulajana ja lauluntekijänä. En koeta nostaa itseäni Akin rinnalle vaan tein jutun, jonka halusin tehdä. Olen suhtautunut siihen kiihkolla – ehkä välillä vähän liiankin. Ohjaaja on joutunut välillä sanomaan, koeta nyt luopua siitä tekstistäsi, Salminen tunnustaa.
Mukana 19 Sirkesalon kappaletta
Musikaali kertoo pikkukaupungin ihmisistä, rakkaudesta ja ystävyydestä.
– Tapahtumat sijoittuvat paikkaan, jota ei oikeasti ole olemassa mutta joka voisi olla mikä tahansa pikkupaikka, Salminen sanoo.
Koska näytelmä ei ole paikkasidonnainen, siinä ei soi Toijalan takana. Sen sijaan mukana on 19 muuta Sirkesalon kappaletta. Salminen ei halua nimetä Sirkesalon tuotannosta yhtä parasta.
– Minua Sirkesalon tuotannossa sykähdyttää eniten monipuolisuus ja hyvä syke.
Musikaalin työryhmässä on vahva akaalaisedustus. Akaalaisen kulttuuripariskunnan Harri Salmisen ja Minna Kankaan lisäksi siihen kuuluvat nuoret teatteriharrastajat Alma Koskinen, Kalle Koskinen, Eero Löövi, Elli Löövi, Valtteri Mönkö ja Senni Raappana.
Näyttelijäksi ja rokkitähdeksi
Kohta 18 vuotta täyttävän, ilmaisutaidon lukiossa Tampereella opiskelevan Eero Löövin teatteriura alkoi Toijalan Näyttämön kesäteatterinäytelmästä Seitsemän veljestä vuonna 2015. Akaassa hänet on nähty myös Hölmöläiset– sekä Akaa100-musikaaleissa ja Valkeakoskella Onnen maassa. Helmikuussa Löövi esiintyi Tampereella ilmaisutaidon lukion nuorisomusikaalissa Nahkatakkinen tyttö, joka perustui Dingon musiikkiin. Hän on mukana myös Tampereen poikateatteri Sälleissä.
Lemmen Jättiläisessä Löövi esittää Pojua.
– Poju on kaveri, joka diggaa biisien tekemisestä ja esiintymisestä. Hän unelmoi, että siitä tulisi ammatti. Aiheena on vähän sitäkin, että hänen pitää lähteä kohta pois kaupungista, Eero Löövi kertoo.
Hän haaveilee samoista asioista kuin roolihahmonsa. Löövin ensimmäinen toiveammatti oli rokkitähti, kunnes hän päätti ryhtyvänsä sekä rokkitähdeksi että Punaisen Ristin työntekijäksi. Seitsemän veljeksen jälkeen Löövi on halunnut näyttelijäksi.
– Lukiossa olen tajunnut, että haluan näyttelijäksi ja rokkitähdeksi, Löövi sanoo.
Löövi esittää musikaalissa soolona kappaleet Kun Musiikki soi ja Kitara. Sirkesalon musiikki on hänelle tuttua. Sitä on kuunneltu paljon kotona, ja Eeron isä Pekka Löövi soitti Sirkesalon muistokonsertissa vuonna 2012.
– Iskä on kuunteluttanut Sirkesalon musiikkia ja kertonut, miten Sirkesalolle kävi. En ole mikään hirvittävän iso fani, mutta olen aina diggaillut sitä.
Näyttelijänä voi olla mitä tahansa
Myös 15-vuotias Senni Raappana tiesi ennestään monta Sirkesalon kappaletta, ja Sirkesalon vanhemmat ovat perheen tuttuja. Lemmen Jättiläisessä hän laulaa soolona Naispaholaisen ja Mustankipeen.
Raappana on aiemmin esiintynyt Akaa100-musikaalissa ja Muumioopperassa. Kesällä hänen piti olla mukana Uuden Iloisen Teatterin Tukkijoella-näytelmässä, mutta koronan takia esitykset siirrettiin ensi vuoteen.
Eväitä esiintymiseen Raappana on saanut myös kotijoukoilta. Isä Janne Raappana on Taikakuu-orkesterin entinen laulusolisti ja isäpuoli Sami Hintsanen muusikko ja näyttelijä. Myös äiti Varpu Hintsanen laulaa ja soittaa pianoa.
– Samin ansiosta olen päässyt tutustumaan teattereihin ja siihen, mitä näyttelijän työ oikeasti on. Olemme jutelleet Samin kanssa siitä paljon, Raappana kertoo.
Toijalan yhteiskoulun yhdeksättä luokkaa käyvä Raappana pitää mahdollisena, että omakin ammatti löytyy esiintymisen saralta.
– Olen aina tykännyt olla teatterissa. Tykkään tanssia, laulaa ja liikkua ja olen muutenkin energinen. Näyttelijän työssä on kivaa, että voi näytellä lääkäriä tai astronauttia olematta lääkäri tai astronautti. Voit olla mitä tahansa, kun näyttelet.
Lemmen Jättiläisen ensi-ilta on 3. lokakuuta. Sitä ennen teatteri järjestää kutsuvierasnäytöksen Aki Sirkesalon sukulaisille ja ystäville.
– Kyllähän me Tokkea ja Eilaa kiitetään, että he antoivat tämän mahdollisuuden, Harri Salminen ja Minna Kangas sanovat.
Juttuun on lisätty ohjaajan kommentti.
