Sekavan tavaran kaupaksi kutsuttu Mappi Ö Keskuskadulla Viialassa on 1960–1980-luvulla syntyneille välähdys lapsuuteen. Akaalaisten Sonja Myllymäen, 37, ja Antti Luukkasen, 44, perustamasta putiikista löytyy vanhemmille lapsuudenkodista ja nuoremmille mummolasta tuttuja esineitä ja kuoseja. ”Ihan kuin omasta lapsuudesta” onkin kaupassa usein kuultu lause.
Pariskunnan mukaan lause kertoo vahvasta yhtenäiskulttuurin ajasta, jota Suomessa elettiin 1960-luvulta -80-luvulle.
– Suomi muuttui siinä vaiheessa hitaasti. Vaikea kuvitella 2000-luvun kulttuurista sellaista, mikä yhdistäisi kaikkia, Luukkanen toteaa.
Luukkasella on kuvaava esimerkki omasta lapsuudestaan. Hän on nähnyt monen sukupolven tunteman Tapio Rautavaaran koskenlaskutapahtumassa Karkkilassa vuonna 1979. Olympiavoittaja, laulaja ja näyttelijä kuoli myöhemmin samana vuonna.
Hienompaa löytää kuin omistaa
Keräilyhamstereiksi itseään kutsuvat Myllymäki ja Luukkanen perustivat Mappi Ö:n, kun koti ja varastot Viialassa alkoivat täyttyä vanhasta tavarasta. Erityisesti suomalainen 1970-luku on lähellä pariskunnan sydäntä. Monet vanhat esineet ovat heille edelleen käyttötavaraa.
– Kotona on sellaista, mistä ei luovuta. Mutta suhde tavaraan on kyllä muuttunut siten, että hienompaa on löytää tavaraa kuin omistaa sitä. Hyvä mieli tulee siitä, jos joku löytää kaupasta esineen omaan käyttöönsä tai omaksi iloksi, Myllymäki ja Luukkanen kertovat.
Ennen näkemätön kannattaa ostaa
Vaihtuvasta valikoimasta löytyy monenlaista kodin käyttötavaraa, tekstiilejä, levyjä, leluja, mainosrekvisiittaa ja pieniä huonekaluja. Joukossa on myös esineitä, jotka on otettu talteen sen takia, että ne ovat hauskoja. Myös erikoisempi tavara on löytänyt ostajansa.
– Taksin vanhan taksamittarin osti mersumies. Sitten kun hänellä on Mersu, on taksamittari valmiina. Myös joitain neuvostoliittolaisia matkamuistoja on ostettu, Myllymäki ja Luukkanen kertovat.
– Jos vastaan tulee jotain, mitä ei ole ikinä nähnyt, se on yleensä merkki siitä, että sellainen pitää ostaa, Luukkanen huomauttaa.
Voimakkaita värejä ja kuoseja
Myllymäen ja Luukkasen mukaan tavaran valmistamisessa on ennen ollut enemmän ideaa kuin nykyisin. Mitä vähemmän tavaraa on ollut, sitä suurempi merkitys sillä on ollut.
– Tuntuu surulliselta, että juuri sitä heitetään pois ja samaan aikaan maailmassa tuotetaan lisää tavaraa, jota kukaan ei tarvitse. Ehkä pitäisi säästää sieltä päästä, mistä sitä ei tule lisää, Luukkanen pohtii.
Sonja Myllymäki näyttää Hangon margariinitehtaan puista laatikkoa, joka säästyneen paperipalan mukaan on matkannut junalla ainakin Kuopioon. Laatikon kyljessä on Suomen kartta ennen alueluovutuksia.
– Tämä on niin mennyttä maailmaa. Laatikolla on ollut tietty syy tulla maailmaan, Myllymäki sanoo.
Pariskuntaa viehättää käyttötarkoituksen lisäksi esineiden graafinen ilme, värit ja estetiikka. Käsin piirrettyjä mainoksia he kutsuisivat jopa taiteeksi. Tekstiileissä iskevät voimakkaat värit ja kuosit.
– Meiltä ei löydy pastellisävyjä, koska se sotii omaa värisilmää vastaan, Myllymäki kertoo.
Mappi Ö:tä pariskunta pitää päätöidensä ohella. Sonja Myllymäki työskentelee henkilökohtaisena avustajana, ja Antti Luukkanen kirjoittaa freelancetoimittajana juttuja Akaan Seutuun ja musiikkilehti Soundiin.
