Korona-aika on nostanut esiin sanan lähimmäinen aivan uudella tavalla. Toisaalta ihan ”oikealla vanhalla tavalla”, mutta silti jotenkin uudesta näkökulmasta. Toisen ihmisen huomioimisesta ja tähän asiaan huomion kiinnittämisestä on tullut konkreettisempi asia kuin ennen. Lähimmäisyydestä on puhuttu paljon ennenkin, mutta korona-aikana sen sisältöön on tullut vahvempia painotuksia.
Ensi sunnuntain jumalanpalvelustekstit puhuvat lähimmäisten huomaamisesta. Tunnetuin raamatunkohta tästä on evankeliumiteksti, jossa lainopettaja halusi tentata Jeesusta siitä, miten saavutetaan iankaikkinen elämä. Jeesus kysyy mieheltä, mitä laissa sanotaan, ja mies vastaa sieltä tuntemamme rakkauden kaksoiskäskyn sanoin: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Miehen jatkokysymykseen ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus kertoo lainopettajalle vertauksen laupiaasta samarialaisesta, joka huolehti rosvojen käsiin joutuneesta uhrista. Jeesus kysyykin vertauksen jälkeen vuorostaan lainopettajalta: ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” Vanhan raamatunkäännöksen mukaan Jeesuksen kysymyksessä on vielä vahvempi sävy ”Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen, joka oli joutunut ryövärien käsiin?” Kysymyksessä ei olekaan vain lainoppineen ”yleinen” tiedustelu siitä, kuka on minun lähimmäiseni. Jeesus kääntää kysymyksen henkilökohtaiselle, kantaa vaativalle tasolle; Kuka meistä osoittaa olevansa jonkun toisen lähimmäinen?
Mitä merkitsee, että joku osoittaa olevansa toisen lähimmäinen? Silloin katsotaan, mitkä ovat toisen ihmisen tarpeet ja kysytään, olemmeko valmiit vastaamaan niihin tarpeisiin. Asiasta tuleekin yhtäkkiä henkilökohtainen, sinua ja minua, meitä kaikkia koskeva juttu. Koronatiedotuksessa on korostettu turvavälien pitämistä tartuntariskin pienentämiseksi. Maskeista puhuttaessa on usein nostettu esiin se, että vaikka kangasmaski ei suojaa maskin käyttäjää täydellisesti, niin se kuitenkin suojaa ennen kaikkea muita lähellä olevia, jotta emme tartuttaisi – jopa tietämättämme – virusta eteenpäin.
Panin jo keväällä ilolla merkille sen, miten myös meidän lähikauppamme alkoivat kantaa yhteistä vastuuta siitä, että riskiryhmiin kuuluvat voisivat käydä turvallisesti kaupassa tai saada ostoksensa kotiin. Tämäkin on lähimmäisyyden elämistä käytännössä!
Syksyn toimintakauden alkaessa toivomme, että voisimme elää mahdollisimman normaalia elämää. ”Uuteen normaalin” elämään turvavälien ja korostetun käsihygienian kanssa on varmasti totuttelemista. Kuoroissa asettelemme tuolit etäämmälle toisistaan. Kekseliäisyyttä tarvitaan varmasti monessa asiassa, jotta yhdessä toimiminen voi jatkua.
On hyvä, että meille korostetaan toisen huomioon ottamista. Voimme opetella, että kohdatessa toisiamme meillä olisi automaattisesti päässämme rakkauden silmälasit, joiden läpi huomaamme paremmin toisen ihmisen tarpeet. Kas kummaa, silloin kohtaamisiin tulee lämpöä ja itsellekin tulee hyvä mieli.
Heikki Ali-Löytty
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kanttori.
