Vuoden Vasenkätisen Matti Röngän mielestä asiallinen tieto ei ole koskaan kiinnostanut vähempää kuin nyt

Vuoden Vasenkätiseksi valittu toimittaja, uutisankkuri ja kirjailija Matti Rönkä vastaanotti tittelin haltijalle vuodeksi luovutettavan kiertopalkinnon osana Vasenkätisten Vestivaalin iltapäiväohjelmaa Viialan torilla lauantaina 15. elokuuta.

Vuoden Vasenkätisen tittelin vuosittain jakavan Akaan elävän musiikin yhdistys Almun arvion mukaan iltapäiväohjelmaan osallistui enemmän väkeä kuin koskaan aikaisemmin.

Puitteet olivat näin ollen kunnossa sekä pystin luovutukselle että sitä seuranneelle toimittaja Arto Nybergin suorittamalle haastattelulle.

Palkittu Matti Rönkä halusi tehdä akaalaisyleisölle tunnustuksen heti haastattelun alkajaisiksi.

– En ole puhdas vasuri. Olen sillä tavalla sekakätinen, että kirjoitan vasemmalla kädellä mutta suurin osa ruumiillisesta työstä on minulle ihan sama kummin päin. Herkissä asioissa koordinaatio on parempi vasemmalla kädellä.

Saamansa tunnustuksen Rönkä otti vastaan huumorilla.

– Tietenkin vasenkätiset ajattelevat sillä tavalla, että vasenkätisyyteen liittyy kaikenlaisia hienoja ominaisuuksia. Toki siihen liittyy myös ihan tutkitusti riskiä joihinkin mielenhäiriöihin, Rönkä kuittasi.

Valhebisneksen esiinmarssi

Toimittajaksi Vuoden Vasenkätinen päätyi oltuaan koulussa tasaisen hyvä.

– Olen pitkän matikan lukenut ja kirjoittanut jopa ällän siitä. Kielet ja reaali menivät kohtalaisen hyvin. Minulla ei ollut sellaista lahjakkuuspiikkiä, mikä olisi ohjannut luontevasti. Jossain vaiheessa tuli sellainen ajatus, että asioiden selittäminen ja kertominen voisi olla oma juttu, Matti Rönkä muisteli.

Röngälle henkilökohtaisesti isoin ja raskain muutos hänen urallaan on ollut valhebisneksen esiinmarssi.

– Tarkoituksellinen valehtelu ja väärinymmärtäminen sekä vihapuhe. Niitä on vaikea hallita ja ymmärtää, Rönkä linjasi.

Röngän mielestä asiallista tietoa on nyt tarjolla enemmän kuin koskaan mutta se ei kiinnosta yhtä paljon kuin ennen.

– Tuntuu, että koskaan ei ole näin vähän asiallinen tieto kiinnostanut. Omassa lapsuudessani käytiin kenties lukemassa naapurin Helsingin Sanomia ja televisiossa oli kaksi kanavaa, joista meillä näkyi vain yksi. Silloin kun oli puute ja hankaluus, ihmisten halu sivistykseen, edistykseen ja itsensä kehittämiseen tuntui olevan voimakkaampi, Rönkä pohdiskeli.

Pohdintojensa päätteeksi mies kuitenkin pehmensi viestiään hieman.

– Tässä voi olla tämmöinen setämäinen harha.