Viialassa syntynyt ja Viialan Peli-Veikoissa ensimmäiset vuotensa jalkapalloa pelannut Kalle Multanen sai vuosi sitten mielenkiintoisen yhteydenoton. Venetsian lähellä viidennellä sarjatasolla pelaavan Giorgione Calcion valmennustiimiin kuuluva suomalainen Iikka Miettinen kysyi, kiinnostaako Multasta pelaaminen Italiassa. Multasta kiinnosti, ja senhetkisen työnantajan, Ykkössarjan keskikastissa majailleen Kotkan KTP:n johto ymmärsi yskän.
– Koska Haka oli niin ylivoimainen ja TPS niin korkealla, meillä ei ollut saumoja nousta mutta ei myöskään pelkoa tippumisesta. Tavallaan minulla kävi siinä tuuri, ja seuralle ei ollut mikään ongelma päästää minua lähtemään, Multanen sanoo.
Multanen on muun muassa voittanut Hakassa kahdesti Ykkösen maalikuninkuuden ja pelannut myös Veikkausliigaa FC Lahden riveissä. Kotkassa hän oli viime kaudella tehnyt 18 ottelussa 11 maalia ja ehtinyt hivuttautua Ykkösen kaikkien aikojen maalintekijätilaston kärkenä kahden osuman päähän sadasta maalista, kun seura ja maa vaihtuivat lennosta.
– 12. elokuuta pelasin viimeisen pelin Kotkassa, ja seuraavana päivänä lähdin Italiaan.
Kielimuuri ja kuumuus vastassa
Perillä Pohjois-Italiassa odottivat uudet kuviot. Jo seuraavana päivänä oli jo treenit, ja Multanen tapasi myös seuran muuta henkilöstöä.
– Olihan se sokki alkuun, kun en osannut kieltä yhtään. Se kuulosti vain sekamelskalta, ja oli raskasta yrittää ymmärtää edes jotain. Kesä siellä oli niin kuuma, että siihenkin kesti tottua pari viikkoa. Pelasin ensimmäisellä viikolla treenipelin päivällä 30 asteen helteessä ja tuntui, etten saa happea. Mutta kyllä siihen sitten tottui.
Treenit olivat monipuolisia, laadukkaita ja pidempiä kuin Suomessa. Aluksi Multaselle selitettiin erikseen asioita tai hän meni jonon perälle ja katsoi mitä muut tekevät.
– Tein paljon hommia sen eteen, että sopeudun mahdollisimman nopeasti ja opin kieltä, ettei treenejä tarvitse keskeyttää minun takiani. Aika nopeasti aloin ymmärtää, mitä valmentaja sanoo.
Multanen ehti harjoitella joukkueen kanssa kuukauden verran ennen sarjan alkua. Kentälle hän pääsi parin ensimmäisen ottelun jälkeen, kun peliluvat olivat kunnossa.
– Taso oli yllättävän hyvä, vaikka se oli viides sarjataso. Suomessa olen ollut Ykkösessä koko ajan hyvä pelaaja, ja tuollakin olin hyvä mutta tipuin välillä penkillekin.
Olosuhteet vaihtelivat paljon.
– Meidän kotistadionillamme oli hyvä nurmi ja iso kenttä, mutta vieraspeleissä saattoi olla pieni kenttä, joka oli ihan hirveässä kunnossa. Vierasjoukkueet myös veivät pelejä joillekin huonokuntoisille harjoituskentille, kun tiesivät, että meillä on kova joukkue.
Pohjois-Italian alueellisessa lohkossa vieraspelimatkat eivät vieneet kauas.
– Pisin pelimatka oli Gardajärvelle, jonne oli puolitoista tuntia. Kaverit puhuivat, että nyt on pitkä matka, mutta sanoin että tulkaa pelaamaan Suomeen Ykköstä ja ajamaan Kotkasta Ouluun, Multanen nauraa.
Nousukarsinnat jäivät pelaamatta
Vaikka kieli ja kelit asettivat aluksi haasteita, ei Multasella ollut Giorgione Calciossa missään vaiheessa ulkopuolinen olo.
– Olin varautunut siihen, että on vaikeata ja jengiläiset eivät puhuisi minulle, kun kilpaillaan samasta pelipaikasta, mutta se oli ihan päinvastoin. He yrittivät jeesata koko ajan.
Giorgione Calcion kausi meni alkuun hienosti, ja joukkue johti sarjaa loka–marraskuussa.
– Siihen asti minäkin pelasin hyvin, sain isoja minuutteja ja tein maaleja. Sen jälkeen joukkueella meni huonommin ja itsekin pelasin huonomman jakson.
Kun koronavirus rantautui Italiaan ja sarja keskeytettiin, joukkue oli neljäntenä ja menossa nousukarsintoihin.
– Viimeinen peli taisi olla helmikuun lopulla. Ensin peruttiin yksi kierros ja sitten toinen. Koko ajan luultiin, että pelit jatkuvat, ja pari kuukautta siinä meni ennen kuin minullekin sanottiin, että eivät nämä taida jatkua. Meillä jäi kahdeksan peliä sarjaa pelaamatta, Kalle Multanen kertoo.
Siinä vaiheessa seura ei pystynyt enää maksamaan palkkaa, koska sponsoritkin vetivät tukensa pois, joten Multasen mukaan oli aika selvää, että kannattaa lähteä Suomeen heti kun pystyy.
Kauden aikana käytännön asiat palkanmaksua myöten toimivat Multasen mukaan hyvin.
– Käsitykseni mukaan on aika poikkeuksellista Italiassa ja etenkin alemmalla tasolla, että palkat tulevat ajallaan, kuten tuolla tuli. Kuulin kyllä tarinoita lohkon muista joukkueista, kuinka seuran presidentti menee parin tappion jälkeen pukuhuoneeseen kertomaan, että nyt ei enää makseta palkkoja.
Tähän Multanenkin oli varautunut, mutta turhaan.
– Meidän perhettämme autettiin kaikessa.
Kymmenen kilometrin lenkkejä parkkipaikalla
31-vuotiaan Kalle Multasen perheeseen kuuluu tätä nykyä paitsi tyttöystävä Hanna myös Italiassa syntynyt esikoispoika Emil. Pienen vauvan vanhemmille koronarajoitukset olivat raju muutos arkeen.
– Kyllähän se huolestutti, miten kaikki etenee, kun meidän esikoisemme syntyi pari viikkoa ennen kuin maa lyötiin kiinni. Toisaalta sai olla kunnon vauvakuplassa sen kaksi kuukautta, Multanen sanoo.
Italiassa suljettiin rajojen lisäksi myös kotiovet.
– Siellä oli ulkonaliikkumiskielto, mutta onneksi meillä oli koira, koska sen kanssa sai käydä ulkona. Vuorottelimme tyttöystävän kanssa koiran ulkoilutuksessa, ja minä kävin kerran viikossa kaupassa. Yritimme minimoida kaikki liikkumiset.
Tämä tarkoitti sitä, että Kalle Multanen piti itseään pelivalmiudessa treenaamalla lähinnä kotona jumppaamalla.
– Talon edessä parkkipaikalla juoksin kymmenen kilometrin lenkkejä 50 metrin pätkällä, koska se oli ainoa paikka, missä pystyi liikkumaan. Se oli kunnon karanteeni, mutta ei siinä hätää ollut, kun pysyi kotona ja noudatti ohjeita.
Myös vauvan kanssa ulkoilu tapahtui pihalla, samaista parkkipaikkaa hinkaten.
– Kyllähän naapurit ihmettelivät jossain vaiheessa ja kysyivät, että onko kaikki hyvin, kun menette tässä koko ajan edes takaisin. Piti saada jotain rutiinia päivään, koska tuntui, että muuten kaatuu seinät päälle, Multanen kertoo.
Raskausaika ja synnytys Italiassa sujuivat hyvin, ja neuvola ehti tulla erittäin tutuksi.
– Jos Suomessa käyt vaikka kymmenen kertaa neuvolassa, niin me pääsimme laskuissamme johonkin 45 kertaan. Siellä oli pakko mennä paikan päälle joka asiassa, ja aluksi kun emme osanneet kieltä, menimme vain kyselemään.
Usein paperiasiat etenivät niin, että neuvolassa kehotettiin tulemaan huomenna uudestaan, ja kun meni, neuvolassa saattoi olla uusi työntekijä, joka ei tiennyt mistään mitään.
– Aina hoitui, mutta ei koskaan niin kuin kuvitteli. Olihan se vähän semmosta. Kymmenessä kuukaudessa tuli elettyä enemmän kuin edellisessä kymmenessä vuodessa, Multanen hymyilee.
Kieliopintojen voimalla kohti uutta seuraa
Suomeen Kalle Multanen perheineen palasi toukokuun alussa. Lennot kolmen tunnin ajomatkan päässä olevasta Milanosta järjestyivät helposti.
Suomessa perhe on reissannut Pohjanlahden ja Jumusen rantojen väliä.
– Olemme olleet Vaasassa, mistä tyttöystäväni on kotoisin ja välillä Viialassa, mistä minä olen kotoisin. Vaasassa olen treenannut VPS:n kanssa ja täällä TPV:n kanssa Tampereella. Pakko on pitää itsensä kunnossa, että on valmiina, kun menee jonnekin pelaamaan, Multanen kertoo.
Uusi seura pysyy vielä salaisuutena, mutta neuvotteluja on käyty paljon.
– Italiaan päin on ollut keskusteluita, mutta eri joukkueeseen. Se on se mihin tähtään. Jos se ei kohta onnistu, sitten pelaan Suomessa. Luulen, että viikon päästä voisi ehkä olla jotain julkistettavaakin, Multanen totesi perjantaina 24. heinäkuuta.
Mies on tyytyväinen siihen työhön, jota hän viime kaudella teki treenien ja pelien ulkopuolella ja jonka ansiosta hänellä on nyt hyvä neuvotteluyhteys saapasmaahan.
– Kävin italian kurssia kolmena aamuna kaksi tuntia, ja siihen omat opiskelut päälle. Pelkästään treeneissä kieltä olisi ollut vaikeampi opetella, ja halusin tehdä sen satsauksen.
Uutta sopimusta odottaessaan vuosikausia muualla asunut Multanen on treenannut myös itsekseen Viialassa ja pannut merkille upeat puitteet.
– Uudella tekonurmella ja Haihunkosken kentällä on ihan mahtavat olosuhteet. Ei joka paikassa tuosta vaan pääse noin hyvälle kentälle treenaamaan.
Haastattelupaikkana toimineessa Viialan Leipomon kahvilassa Viialan torin laidalla Multanen palasi myös muistoihin ajalta ennen tekonurmea.
– Onhan tässäkin fiilistä. Nuorena kävin täällä monesti, mutta sitten en ole käynyt pitkään aikaan.
