Kuinka turhalta tuntuukaan, kun suunnitelmat jäävät toteutumatta? Kun olet kuvitellut viettäväsi hauskan lomapäivän ystäviesi kanssa, mutta joku sairastuukin ja koko juttu perutaan? Tai kun olet päättänyt, että tänään hoidat kaikki tärkeät tehtävät ja kotityöt, mutta jostain syystä et saakaan mitään aikaiseksi?
Sen jälkeen tuntuu usein siltä, kuin kaikki suunnittelu ja valmistelu olisi ollut täysin turhaa ja päivä olisi vain lipunut tarkoituksettomana ohitse. Toivot vain, että voisit aloittaa päiväsi uudelleen.
Kuinka me ihmiset usein jäämmekin kiinni menneisyyteen. Saatamme kaivata lapsena olon viattomuutta ja huolettomuutta tai ihmisiä ja hetkiä, jotka eivät enää ole osa elämäämme, vaan osa menneisyyttämme. Saatamme katua menneisyyden tapahtumia ja haluta palata ajassa taaksepäin, jotta voisimme toimia toisin.
Meidän tulee kuitenkin kääntää katseemme tulevaisuuteen ja ottaa oppia menneisyydestämme, että emme ainakaan tekisi samoja virheitä ja voisimme jatkaa iloiten eteenpäin.
Jeesus kärsi ja kuoli meidän vuoksemme ristillä. Hän kantoi meidän syntimme, jotta me saisimme armon ja iankaikkisen elämän. Joskus tuntuu kuin sisuskunta käpristyisi pieneksi ja muhkuraiseksi kun ajattelee, miten sellaisen uhrauksen voisi hyvittää ja miten voisi olla sen arvoinen.
Jeesus ei uhrannut itseään, jotta me maksaisimme siitä syntyvän velan hänelle, vaan hän antoi sen kaiken meille lahjaksi. Meidän tarvitsee vain ottaa hänen lahjansa vastaan.
Oletko koskaan saanut harteillesi taakkaa, joka tuntuu liian painavalta kantaa yksin? Miksi me kantaisimme jotain niin painavaa yksin? Meillähän on ihmisiä ympärillämme, joilta voimme pyytää apua.
Taakka on aina kevyempi kantaa kaksin, oli se sitten fyysinen taakka tai henkinen. Ja jos et löydä ihmistä jakamaan taakkaasi, jaa se Jumalan kanssa, hän kyllä auttaa.
Jumala kulkee aina vierellämme suojelemassa meitä ja ohjaamassa meitä oikeaan suuntaan. Kun kuitenkin kuljemme harhaan ja satutamme itseämme, hän on valmiina parantamaan arpemme, kun sitä pyydämme.
Hän kuiskii korvaamme lohdullisia sanoja, kun olemme vailla toivoa. Meidän tarvitsee vain seurata häntä, jotta varjotkin muuttuisivat valoksi. Eihän nukkuva näe auringonnousua.
Tämä maailma voi tarjota meille paljon iloja sekä paljon suruja. Voimme elää täysillä ja haaveilla hulluja. Voimme toteuttaa haaveemme tai jäädä nuolemaan toteutumattomien haaveiden haavoja. Voimme elää verraten aina saavutuksiamme muihin ja kasvattaa kirvelevää kaunaa sisällämme toisten menestyksestä, sillä jollain on aina asiat paremmin kuin itsellä.
Tai voimme elää välittämättä siitä mitä muut ajattelevat ja uskoa, että meillä on kaikki hyvin. Joskus maailma tuottaa meille kipua, mutta kivusta voimme löytää siunauksen, ihanan, mutta lopulta kuolevan elämän siunauksen.
Jeesus on kuitenkin lunastanut meidät kuolemasta, joten meidän ei tarvitse siitä kantaa huolta.
Valvotaan vielä, niin kuin Jeesus käski meitä valvomaan ja odottamaan hänen paluutaan.
Tiina Helenius
Kirjoittaja on Akaan seurakunnan nuorisotyön kesätyöntekijä.
Hartaus perustuu KLS (Kiitän Luojaani Sinusta) yhtyeen lauluun Valvotaan vielä.
