En ihmettele yhtään, että Viialassa kaivataan Päivikkiä eli päivätoimintaa vanhuksille. Lapsille ja nuorisolle on tarjolla erilaista aktiviteettia, mutta varttunut väki on unohdettu.
Iäkkäillä on psyykkiset, fyysiset, sosiaaliset ja hengelliset tarpeet siinä kuin muillakin. Liian usein varttuneet ovat vajaatilassa. Hoetaan, että koti on vanhuksille paras paikka. Voi olla, mutta monilla kotona on seurana tyhjyys tosin tuttujen tavaroiden ympäröimänä. Monet kokevat yksinäisyyttä ja turvattomuutta, ja masennus lisääntyy ja lamauttaa ihmisen sen pienenkin aktiviteetin.
Kaikilla ei ole auttavaisia sukulaisia ympärillä ja tuttavatkin vähitellen häviävät ympäriltä. Kotipalvelu pyörähtää kurkkaamassa vahvistaakseen, onko pappa edelleen hengissä.
Eikö tämä surullisen kuuluisa korona ole jo opettanut meille, miten eri-ikäiset tympääntyvät neljän seinän sisällä.
Päivätoiminta tuo piristystä vanhuksille. He tapaavat saman ikäisiä, useasti tuttujakin, ja voivat näin verestää sekä ikäviä että iloisia muistoja. Muistelut ovat meille kaikille tärkeitä. ”Muistatko, kun silloin…?”
Vanhukset saavat päivätoiminnassa ravitsevan lounaan, kivaa ohjelmaa, joskus retkiäkin musiikkia kuunnellen tai lauluun yhtyen. On leipomista, pientä motoriikkaharjoittelua, vaikkapa Akaan Seudusta kylän kuulumisia seuraten. Kaikki tällainen tuottaa iloa ja vaihtelua arkeen. Osallistujat pysyvät ajan meiningissä mukana.
Osallistujat kuljetetaan turvallisesti tutun taksin kyydissä tai parempikuntoiset saattavat itse jaksaa omalla ”mersullaan” potkutella Päivikkiin.
Saunapalvelussa kylvettäjä tarkkailee asiakkaansa kuntoa ja samalla todetaan mahdollinen avuntarve. Lepoonkin on ollut mahdollisuus. Hoidetaan siis sielua ja ruumista. Palvelumaksu on ollut pieni vain osa todellisista kustannuksista.
Pitää muistaa myös, että usein kotona virkeämpi puoliso on kuin omaishoitaja mutta palkatta ja yrittää omien vaivojensa lisäksi huoltaa toista. Näin pieni vapaahetki viikolla piristää häntäkin.
Me kaikki vanhenemme ja joskus avuntarve voi olla hyvinkin lähellä. Uskon, että vapaaehtoisiakin löytyisi avittamaan palkattua väkeä. Virkeissä eläkeläisissä monenlaista taitajaa.
Osallistuin englantilaiseen alakoulun joulujuhlaan, jossa hiottua ohjelmaa esitettiin useampaan kertaan kenelle vaan ja ovella kiitokseksi sai lahjoittaa lanttinsa lähellä sijaitsevan vanhustentalon asukkaiden joulupakettien hankkimiseen. Puuttuuko meiltä tällainen kulttuuri? Kaivataan vapaaehtoiskasvatusta ja lähimmäisen huomioimista pienestä pitäen.
Uskon myös, että Akaassakin puolueista riippumattomien eläkeläisjärjestöjen ystävänpäiväjuhlaan ilmaantuisi vapaaehtoisia ohjelmansuorittajia ja lahjoittajan päiväkahvi kruunaisi tilaisuuden. Paikkakin löytynee. Tällaista kivaa juhlaa jaksaisi odottaa seuraavaan vuoteen. ”Ystävyys yhdistää kaikki, yhdessä toimimaan” -lauluun voisi yhtyä kaikki.
Virikkeellisen päivätoiminnan puolesta
Terttu Laitinen
