Suomen peruskoulut avaavat ovensa huomenna torstaina. Pitkä poikkeusolojen mukanaan tuoma etäopiskelujakso päättyy, ja oppilaat palaavat luokkiin opettajien silmien alle.
Kaikki eivät palaa. Tämän hetken tiedon mukaan ainakin Viialan yhtenäiskoulussa 70, Toijalan yhteiskoulussa 60 ja Arvo Ylpön koulussa 30 lasta valitsevat kahdeksi viikoksi kotikoulun. Vanhempien mielestä koulu ei ole nyt turvallinen paikka.
Koronavirus ei ole kadonnut mihinkään. Sen kanssa opetellaan nyt elämään pelkäämättä ja sairastumatta. Sosiaali- ja terveysministeri Krista Kiuru (sd) totesi maanantaina television A-studiossa useaan kertaan, että hallituksen linjana on edelleen taudin leviämisen estäminen.
Koulujen avaaminen sopii hallituksen linjaan joidenkin mielestä hyvin huonosti. Kaikissa kouluissa ei ole sama tilanne kuin esimerkiksi Toijalan yhteiskoulussa, jossa Akaan lukion tilat tulevat nyt peruskoulun käyttöön. Ahtaissa kouluissa tartuntavaara on suurempi. Ja vaikka kuinka huolehditaan turvaväleistä ja hygieniasta, joku kuitenkin toimii aina toisin.
Opettajien Ammattijärjestö OAJ vastusti koulujen avaamista. Sen hätähuuto joutui outoon valoon, koska esimerkiksi kauppojen kassat ovat olleet töissä tartuntavaarassa koko ajan, eivätkä he ole sanottavammin rutisseet. Ja maan hallituksen mielestä lapsilla on oikeus mallikkaaseen perusopetukseen, mitä etäopetus ei kaikkien mielestä ole.
Toisaalta eikö opettaja saa olla huolissaan omasta ja koululaisten terveydestä?
Näiden ja muiden koronauutisten ristiaallokossa edetään nyt päivä kerrallaan. Toijalan yhteiskoulun rehtorin Jorma Ojalan mielestä koulujen avaamisella kahdeksi viikoksi ei ole opetuksen kannalta juuri merkitystä. Numerot on pääosin annettu.
Osalle lapsista kouluun palaaminen on ilman muuta helpotus. Osa odottaa kavereita, osa ruokaakin. Jännitystäkin on ilmassa. Lasten maailma on tyystin toinen kuin me aikuiset ehkä ajattelemme. Osalle vanhemmistakin koulujen avaaminen on helpotus. He selvisivät etäkoulusta etätöidensä keskellä. Niille vanhemmille, joille arki lasten kanssa on muutekin haastava, koulu tuo kaivatun järjestyksen.
Koulujen avaaminen on vahva viesti siitä, että yhteiskuntaa ei voi kaikesta huolimatta pitää suljettuna määräänsä enempää. Sulkeminen maksaa liian paljon, oli se kuinka perusteltua tahansa. Ei voi välttyä ajatukselta, että koulujen, päiväkotien tai vaikkapa kirjastojen avaamisella testataan, kuinka Suomen käy.
Jos hyvin käy, koronaan ei sairastu huolestuttavaa määrää ihmisiä ja kaikki sairastuneet pystytään hoitamaan. Jos huonosti käy, sairastuneiden ja tautiin kuolleiden määrä kasvaa voimakkaasti, ja rajoitukset on pakko ottaa käyttöön uudestaan.
Nyt voidaan vain toivoa parasta. Jokainen koronakuolema on turha. Turha on myös jokainen konkurssi, irtisanominen tai lomautuslappu. Tiedämme myös, että meidän on kiireesti päästävä yhteiskuntana jaloilleen maksamaan koronaviruspandemian kerryttämää laskua.
Emme tiedä päällä olevan pandemian hintaa. Yhteiskunnan ja yrityselämän saamien kolhujen hinnastakin meillä on vain kalpea aavistus. Ainoastaan pelon määrän me tiedämme. Tehdään niin tai näin, osa pelkää. Ja hekin pelkäävät, jotka sanovat, etteivät pelkää. Uhitteluunkaan ei ole aihetta, koska emme tiedä, kuka on väärässä.
Valitettavasti odottavan aika on pitkä.
