Samaan aikaan kun keskustelu koronaviruspandemian aiheuttamien rajoitusten höllentämisestä tai poistamisesta jopa kokonaan voimistuu, tehdään etulinjassa päiväkodeissa, kouluissa ja hoitolaitoksissa hiljaista työtä toivoen, että mitään ei tapahtuisi. Toistaiseksi kaikki on mennyt Akaassakin erittäin hyvin.
Muistisairas ikäihminen täyttää vuosia. Tyttäret ja muut omaiset toimittavat lahjoja hoivakodin ovelle, mistä hoitajat vievät ne juhlavan vanhuksen ihailtavaksi. Otetaan kuva, joka lähetetään tyttärille yli karanteenin. Maalis- ja huhtikuussa näitä tapahtumia oli Suomessa useita ja ne jäävät historiaan.
Moni tuleva ylioppilas, ammattiin valmistuva tai koulunsa päättävä ajatteli toukokuussa aloittaa elämänsä kevään. Kevät tuli, mutta kokonaan toisenlaisena kuin ajateltiin. Ehkä jonkinlaiset juhlat voidaan järjestää, mutta matkustaminen ulkomaille tai vaikkapa kotimaan festivaaleille on mahdotonta. Miten käynee rippikoulujen ja konfirmaatioiden, Akaan seurakunnassakin varaudutaan jo siirtämisiin.
Myös karanteenissa kotona aikaansa viettävän 70-vuotiaan ja sitä vanhemman elämä alkaa maistua puulta. Monessa asiassa aktiivinen akaalainen Pirkko Seppi kirjoittaa toisaalla tässä lehdessä uhmaavansa kaikkia kieltoja tietoisesti. Näinkin voidaan toki vapaassa maassa ajatella, mutta ottaako näin ajatteleva ihminen loppuun asti toiset huomioon, jos itsestään ei välitäkään.
Entäpä jos itsekäs levittää tietämättään oireettomana koronaa. Syyllistyykö hän johonkin?
Etulinjassa on kovin hiljaista. Voimakkain rajoituksin on saatu aikaan tilanne, että koronaan ei sairastu, saati kuole ihmisiä ennustettua määrää. Tauti leviää, mutta ei valtoimenaan. Suurin osa tehohoitopaikoista on käyttämättä. Tämä saa epäilevät tuomaat liikkeelle. Vaaditaan rajoituksien poistamista joissakin maissa jo mielenosoituksin.
Emme vain tiedä, kuinka koronavirus käyttäytyy. Se tiedetään, että virus on edelleenkin tappava.
Siksi riskien ottamista on vältettävä ja rajoituksia on poistettava harkitusti. Koska Suomen talouteen nyt jo voimakkaasti vaikuttavia rajoituksia ei voi kovin pitkään pitää voimassa, aivan kohta on edessä se hetki, jolloin on täälläkin mietittävä, mikä on ihmishengen hinta.
On hyvin ymmärrettävää, että palkansaajat ja yrittäjät ovat tulevaisuudestaan huolissaan. Todennäköisesti koronapandemia johtaa jo nyt sellaiseen talouden häiriötilaan, jota korjataan pitkään ja kivuliain toimenpitein.
Aika monen suomalaisen muistissa on pahana unena 1990-luvun alun lama ja sen seuraukset. Ikävä kyllä talouden korjauskonstit ovat tälläkin kertaa samat. Elvyttämistä enemmän joudutaan valitettavasti leikkaamaan ja monesta haaveesta luopumaan.
Elvyttäminen tarkoittaa aina julkisia investointeja. Tässä Akaan investoinnit Viialan uuteen yhtenäiskouluun ja liikuntahalliin tulevat oikeaan paikkaan. Nopeasti on päästävä myös Toijalan taajaman kouluverkon tarkasteluun. Kysymys kuuluu, onko rakennettava uusi koulu?
Elvyttäminen tarkoittaa myös yksityisen rahan investointeja. Toijalan kerrostalohankkeet toivottavasti liikahtavat ja talohankkeita on tavalla tai toisella saatava liikkeelle myös Viialaan. Päärata on vauhdittajana mahdollisuus rakentamisessakin. Opiskelijan asuminen kerrostalossa Viialan keskustassa ei ole mahdotonta.
Kaikkein pahinta on nyt hämäläinen odottaminen, joka Akaassa ikävä kyllä osataan.
