Pieni poikavauva nukkuu levollisesti kopassaan toijalaisessa kodissa isä Marko Sakarin, äiti Sanna Leskisen, 1,5-vuotias isoveli Eelin ja mummo Pia Järvisen hääriessä ympärillä helmikuussa. Kaksi viikkoa aiemmin tammikuun puolivälissä Leskinen ja Sakari olivat matkalla Hämeenlinnan sairaalan synnytysosastolle, jossa perheen uusi, melkein nelikiloinen tulokas syntyi kovalla tohinalla.
Synnytyskokemus oli Leskiselle erilainen kuin ensimmäinen. Kun ensimmäisen vauvan tulo maailmaan kesti 18 tuntia, toinen lapsi syntyi kymmenen tuntia nopeammin. Nopeuden takia synnytys oli myös Leskisen mukaan rajumpi ja avautumisvaihe kivuliaampi. Leskisellä oli kuitenkin synnytysosastolla koko ajan olo, että hänestä pidettiin hyvää huolta ja että hän oli turvassa. Synnytysosastolla pariskunta vietti aikaa noin viisi tuntia ennen vauvan syntymää.
– Minulla oli olo, että minua hoidettiin ja kuunneltiin hyvin. Kätilöt olivat koko ajan lähellä ja tilanteen tasalla. Se oli hienoa, että he osasivat tilanteen mukaan muuttaa suunnitelmia ja ehdottaa minulle kivunlievityksiä. Esimerkiksi epiduraalipuudutuksesta luovuttiin lennosta, ja laitettiinkin spinaalipuudutus, Leskinen kertoo.
Kivunlievityksen Leskinen aloitti jo kotona supistusten alettua sairaalasta lainaan saadulla pienjännitteistä sähköä antavalla TENS-laiteella. Osastolla hän sai spinaalipuudutuksen lisäksi ilokaasua ja kohdunkaulanpuudutteen.
Leskiselle toinen synnytys oli ensimmäistä parempi, sillä tällä kerralla hän tunsi supistukset ja tiesi koska oli ponnistettava. Ensimmäisessä synnytyksessä hän ei tuntenut epiduraalipuudutuksen takia ponnistustarvetta lainkaan.
Ruuhkaa ei huomannut
Leskisen ja Sakarin ensimmäinen lapsi syntyi Hämeenlinnassa, joten synnytyspaikan valinta oli toisen lapsen kohdalla helppoa.
– Ensimmäisen synnytyksen kohdalla valitsin Hämeenlinnan, koska sitä suositeltiin neuvolassa. Kokemus oli tuolloin hyvä, joten sinne mentiin nytkin. Hämeenlinnan synnytysosaston hyviä puolia ovat sen pienuus, sinne on helpompi ja ehkä nopeampi ajaa. Lisäksi siellä pääsee pysäköimään auton melkein oven viereen, Leskinen luettelee.
Hän on kiittelee myös kätilöiden toimintaa.
– Kätilöt ovat olleet tosi lempeitä ja huolehtivia. Tykkään Hämeenlinnan synnytysosastosta. Siellä on turvallinen ja kodinomainen tunnelma, Leskinen tiivistää.
Osastolla oli ruuhkaa Leskisen synnytyksen aikana, mutta perheen mukaan sitä ei huomannut mistään. Leskinen nostaa esiin positiivisena asiana myös sen, miten isä otettiin huomioon osastolla. Sakari sai poikansa paitansa alle imetyksen jälkeen.
– Minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa laitoksesta. Kaikki mitä siellä tehtiin, selitettiin ja kerrottiin, mitä tapahtuu, Sakari kertoo.
Lisämaitokommentti harmittaa
Leskiselle synnytyskokemus on jäänyt positiivisena mieleen, joten kysyttäessä negatiivisia puolia, ei hänelle tule ainuttakaan mieleen. Leskistä hieman huvittaa, kun synnytyksessä mukana ollut kätilöopiskelija oli keskittynyt vauvan ihailuun, vaikka hänen olisi pitänyt olla mukana äidin paikkaamisessa.
– Sekään ei ollut varsinaisesti negatiivista, koska minusta oli kivaa, että vauvaani ihaillaan. Huomasin vain, että tilanne hermostutti vähän ohjaavaa kätilöä.
Tuosta hetkestä kaksi viikkoa myöhemmin Leskinen joutui viemaan vauvansa Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten sisätautiosastolle tulehduksen vuoksi. Siellä yksi sairaanhoitaja ehdotti lisämaidon antamista vauvalle.
– Maidonnousua ja imetystä on mahdollista tehostaa paljon, joten toivoisin, että siihen kiinnitettäisiin ensiksi huomiota, eikä heti puhuttaisi lisämaidon antamisesta. Sen huomasi, että eri hoitajilla oli eri mielipiteet maidosta, Leskinen kertoo.
Huolta rintamaidon riittämättömyydestä ei lopulta ollut Leskisen eikä neuvolan terveydenhoitaja Virva Hyödyn mielestä, sillä vauvan paino oli noussut kahdessa viikossa noin 230 gramman viikkovaudilla.
Leskinen kehuu Akaan neuvolapalveluita, niin äitiys- kuin lastenneuvolaa, ja näissä työskenteleviä Virva Hyötyä ja Leena Paloa.
– Heiltä löytyy paljon osaamista ja kokemusta, ja he ohjaavat tarpeen mukaan muiden palveluiden piiriin, Leskinen kertoo.
Hyvä synnytyskokemus riippuu monesta asiasta
Akaalaiset perheet saavat valita synnytyspaikan Hämeenlinnan sairaalan ja Tampereen yliopistollisen sairaalan väliltä vapaasti. Poikkeuksena ovat riskisynnyttäjät, jotka yleensä ohjataan Tampereen suuntaan, vaikka myös Hämeenlinnassa on vauvojen teho-osasto.
– Meillä on rajana, että jos vauva näyttää syntyvän ennen raskausviikkoa 32, niin silloin synnytyspaikka on Tays, kertoo Sanna Leskisen synnytyksessä Hämeenlinnan sairaalassa kätilönä toiminut Hanna-Mari Sulkio.
Sulkio tähdentää, että he eivät lähde kilpailemaan yliopistollisen sairaalan kanssa riskisynnytyksistä, vaan jokaiselle synnyttäjälle yritetään löytää sopivin synnytyspaikka.
Hiljattain remontoitu Hämeenlinnan synnytysosasto tarjoaa Sulkion mukaan synnyttäjille lempeitä arvoja. Hän uskoo pienen laitoksen etuna olevan asiakkaan yksilöllinen hoitaminen.
– Me voimme ottaa synnyttäjän toiveita huomioon, niin pitkälti kuin se vain on turvallista. Kun olemme suhteellisen pieni yksikkö, niin meillä on yleensä tilaa ja aikaa hoitaa kaikki tänne tulevat rauhallisesti, Sulkio kertoo jatkaen:
– Toki työn luonne on sellainen, että vaikka nyt olisi rauhallinen hetki, voi puolen tunnin päästä olla jo kova kiire.
Kahden ihmisen henki käsissä
Pienen sairaalan eduksi Sulkio mainitsee synnytyssalin, leikkaussalin ja vastasyntyneiden teho-osaston läheisyyden toisiinsa nähden, joten siirtymisiin ei sairaalassa kulu aikaa. Lisäksi auton voi jättää hyvin lähelle ulko-ovea.
– Meillä on hyvät tilat ja ammattilaiset töissä sekä ympärivuorokautinen lääkäripäivystys. Pienen paikan etuna on myös se, että henkilöstö kiertää osastoilla, joten asiakkaat ja hoitohenkilöstö voivat tutustua toisiinsa paremmin, Sulkio kertoo.
Synnytyksessä kätilöllä on aina kahden ihmisen henki käsissään. Sulkio kertoo, että synnytyksissä ei mennä äiti tai lapsi edellä, vaan molemmat pyritään hoitamaan hyvin. Kuitenkin vauvan hädän edessä äidin toivomuksista voidaan joutua tinkimään.
Tavoitteena on hyvävointinen vauva ja äidille hyvä synnytyskokemus, joka koostuu monesta eri asiasta. Näitä asioita käydään läpi jälkikäteen, ja äiti saa antaa numeraalisen arvion synnytyskokemuksestaan. Jos kokemus ei ole ollut hyvä, tarjotaan äidille apua sen läpikäymiseen.
Kätilölle vastuu synnytyksissä on kova, ja Sulkio kertoo, että se ei unohdu töissä koskaan.
– Joskus työ voi näyttää kepeältä, mutta kätilön on oltava aina kaksi askelta edellä siinä, mitä on tapahtumassa. Tämä on mukavaa työtä, kun kaikki onnistuu, mutta toisinaan työssä tapahtuneita asioita miettii kotonakin. Jotkut asiat voivat jäädä painolastiksi, 30 vuotta kätilönä toiminut Sulkio kertoo.
Hän on huomannut työssään viimeisen kymmenen vuoden aikana pieniä muutoksia, kun uusia käytäntöjä on otettu käyttöön.
– Kyllä minun mielestäni synnyttäminen on mennyt hyvään suuntaan, koska äitien toiveiden kuunteluun kiinnitetään nykyään enemmän huomiota, Sulkio sanoo.
KOMMENTTI
Pieni laitos on parempi kuin ei mitään
Syntyneiden vauvojen määrä on laskenut Suomessa vuosikymmenessä yli 10 000:lla. Samaan aikaan synnytysosastoja on lakkautettu kymmenen. Haastateltavani Sanna Leskinen on sitä mieltä, että Hämeenlinnan sairaalan synnytysosasto on ehdottomasti säilyttämisen arvoinen.
Sosiaali- ja terveysministeriö on linjannut, että Suomessa kaikki alle tuhat synnytystä vuodessa kattavat synnytysosastot lakkautetaan. Syyksi on kerrottu hoitohenkilöstön ammattitaidon säilymisen varmistamisen. Hämeenlinnassa synnytettiin viime vuonna 1169 kertaa. Se on 169 vauvaa yli sosiaali- ja terveysministeriön linjaaman lakkautusuhan.
Kahden lapsen äitinä synnytysosastojen lakkauttamiset ympäri Suomea ovat minulle kauhistus, koska jo pelkästään puolen tunnin ajomatka supistuksien kanssa voi olla todellista kärsimystä. En edes halua ajatella Lapin etäisyyksiä. Autossa synnyttäminen ei ole varmasti kenenkään edun mukaista.
Itse koen, että jo pelkästään sairaalan läheisyys lisää turvallisuuden tunnetta – sitä että ei tarvitse kokea ylimääräistä huolta sairaalaan synnyttämään ehtimisestä. Ja tätä tunnetta ei minusta pitäisi vähätellä ollenkaan, sillä synnyttäjä tekee synnytyksessä kaikkein suurimman työn. Jos hänellä on turvaton olo, voi synnytys hidastua tai pysähtyä. Tässä tilanteessa kärsijinä ovat mahdollisesti sekä synnyttäjä että syntyvä lapsi. Kodinomainen ympäristö voi olla jopa eduksi synnytykselle.
Akaa on loistavalla sijainnilla sairaaloiden suhteen, koska perheet voivat ainakin toistaiseksi valita synnytyspaikaksi joko uuden ja modernin Tampereen yliopistollisen sairaalan tai pienen sievän Hämeenlinnan sairaalan.
Harvemmin synnytyksessä tarvitaan huippulääkäreitä, mutta ennakoidut riskisynnytykset ohjataan heidän pariinsa Tampereen yliopistolliseen sairaalaan. Ei pitäisi unohtaa, että synnytys on luonnollinen tapahtuma ja sen tueksi riittää usein pienempikin määrä ammattilaisia. Suunnittelettoman kotisynnytyksen läpikäyneenä minulla on tästä kokemusta.
Miten meitä hoidetaan -juttusarjassa pureudutaan potilaiden ja ammattilaisten näkemyksiin hoidon saamisesta ja antamisesta. Haluatko kertoa omasta hoitokokemuksestasi lehdessä? Ota yhteyttä: leena.nyysti@akaanseutu.fi
