Viialan kirkon 70-vuotisjuhlamessu piti järjestää sunnuntaina 22. maaliskuuta. Ei järjestetty, koska maassa jyllää koronapandemia ja seurakuntienkin kokoontumiset on turvallisuussyistä kielletty.
Juhlamessu on kuitenkin syytä järjestää, koska kirkko ja sen rakentanut seurakunta on messun ansainnut. Vuosina 1946-1970 Viialan kirkkoherrana toiminut Matti Koskela on 1974 kirjoittanut ansiokkaan kirjasen Viialan kehitys omasaksi seurakunnaksi, josta selviää, että kyseessä ei todellaan ole mikä tahansa kirkko, vaan tiukasti viialalaisuuden symboli, kehityksen päätepiste.
Viialan seurakunta aloitti toimintansa vuoden 1927 alusta ja kunta vasta vuoden 1932 alusta, joten voidaan sanoa, että seurakuntaa ei olisi kuntaakaan.
Matti Koskelan kirjasesta pitäisi ottaa uusintapainos asiantuntevan täydennyksen kera. Uusia kuviakin löytyisi.
Viialan taajaman kehityksen suunnan määritteli rautatie, joka rakennettiin Viialan läpi 1874–1876. Viialasta piti lähteä myös radan Turkuun, mutta varsinaissuomalainen teollisuus päätti toisin. Risteys tehtiinkin Toijalaan. Akaan Höyrysaha ehdittiin risteysaseman toivossa Viialaan 1873 kuitenkin perustaa. Höyrysaha synnytti lasitehtaan 1890. Myös Viiala Oy:n vaneritehdas, joka myöhemmin teki taloja ja lastulevyäkin, on sahan peruja.
Toijalassa ei jostakin syystä saatu mitään suurta aikaiseksi, vaikka oli risteysasemakin, mutta Viialaan muutti ihmisiä. Matti Koskela kertoo kirjasessaan sen huolestuttaneen Akaan kirkkoherraa Karl August Trobergia. Hän halusi hajanaiselle paikkakunnalle ainakin rukoushuoneen. Kirkkoherran toive toteutui 1906. Rukoushuone rakennettiin Akaan kunnan alueelle.
Viialaan tuli vielä viilatehdas ja nahkatehdaskin. Teollisuus tarvitsi työväkeä, jota tuli ympäri maata. Lasitehtaan mestarit puhuivat vieraita kieliäkin.
Akaan, Vesilahden ja Lempäälän kunnille Viiala oli takamaata, vaikka se oli 1900-luvun alussa jo merkittävä teollisuuskeskus. Lempäälä perusti Lapinkulman koulun 1896, Akaan Rasin koulun 1899 ja Vesilahti Heinäsuon koulun 1904. Koulut olivat kuntien ainoat investoinnit takamaahansa.
Ensimmäisen koulun Viialan perusti kuitenkin Akaan Höyrysaha 1885.
Kirkkoväki kuitenkin eteni. Omasta itsenäisestä seurakunnasta puhuttiin jo rukoushuonetta vihittäessä. Asiaa kehiteltiin useammassa paikassa, mutta ääneen seurakunta-ajatuksen lausui Viialan kartanon isäntä Oskari Jaakkola, jolle asia selvisi vuosien 1916-1917 aikana. Jaakkolalle Viiala oli enemmän kuin takamaa. Hän näki, että teollisuustyöväki oli jotenkin sidottava.
Kun seurakunta ajateltiin perustaa Akaan, Vesilahden ja Lempäälän seurakuntien alueelle, tarvittiin monta kokousta, ennen kuin päästiin yksimielisyyteen muun muassa omaisuuden jaosta. Valtioneuvosto teki vielä perustamispäätöksessään kohtalokkaan virheen ja viilalaiset joutuivat maksamaan kahdet kirkollisverotkin, mikä sai väkeä eroamaan kirkosta. Joidenkin mielestä tämä juopa näkyy Viialassa vieläkin.
Seurakunta aloitti, mutta se ei oikein näyttänyt seurakunnalta. Vaikka Viiala oli jo 1927 vahva teollisuuspaikkakunta, veroja ei saatu tai osattu kerätä niin, että vauraus jotenkin paikkakunnalla näkyisi. Viiala pitää tässä verrata Mänttään, Valkeakoskeen tai Varkauteen, joissa teollisuus ja myöhemmin niiden patruunat määrittelivät paikkakunnan ilmeen.
Viialasta ei alueellista keskusta kehittynyt, vaikka edellytyksiä oli. Missä tänä päiväänä näkyy teollisen Viialan vauraus?
Viialan kirkko on teollisuuden luomus. Sekin olisi jäänyt tekemättä, ellei muun muassa kenkäteollisuudessa miljoonaomaisuuden luonut vuorineuvos Emil Aaltonen olisi halunnut toisin. Aaltonen omisti Viialan nahkatehtaan ja hänen tyttärensä Saimi Mustakallio vaikutti Viialassa. Kun Aaltonen lahjoitti kirkon rakentamiseen viisi miljoonaa markkaa, sai tämä viialalaiset luopumaan väliaikaisen kirkon korjaamisesta.
Vuorineuvos Emil Aaltonen määritteli Viialalle suunnan, jota jälkipolvet eivät ole ymmärtäneet noudattaa.
19. maaliskuuta 1950 vihitty Viialan kirkko on lähes täysin lahjoitusvaroin tehty. Vuorineuvos Aaltonen määritteli suunnan, vaikka itse kirkkoa valmiina nähnytkään. Vuorineuvos menehtyi 16. joulukuuta 1949.
Kommentointi on suljettu.