Matti Humaloja nimitettiin lauantaina Viialan Pyryn satavuotisjuhlissa seuran kunniapuheenjohtajaksi. Häntä voi todellakin voi pitää pitkän linjan pyryläisenä. Takana olivat olleet vasta parit painiharjoitukset, kun hän karkasi vanhemmiltaan salaa piirinmestaruuskisoihin Tampereelle vuonna 1956.
– Laitoin koripallotossut päällyskenkien sisään ja urheiluhousut jalkaan, kun ei mulla mitään painitrikoita ollut. Lähdin reilusti etuajassa ja kiersin pitkän lenkin, ettei kotona vaan nähty, että menen asemalle.
Humaloja otti ja voitti sarjansa, ja siitä alkoi pitkä taival Pyryn painiporukoissa ja vähän muidenkin lajien parissa.
– Pelasin jääkiekkoa, jalkapalloa ja harrastin yleisurheilua ennen kuin teloin selkäni.
Kilpailutauko oli vain väliaikainen, minkä jälkeen hän aktivoitui myös valmennuspuolella. Urheiluvaihdon myötä muodostui läheiset siteet myös tuolloiseen Neuvosto-Viroon.
Tunnelmaa kuin brittifutiksessa
Pyryn historiasta Matti Humaloja muistaa paljon hienoja hetkiä. Niitä koettiin esimerkiksi Haihunkosken kentällä, kun Pyry ja vastustajaansa ylemmällä sarjatasolla pelannut Viialan Peli-Veikot kamppailivat Viialan Sanomien lahjoittamasta kiertopalkinnosta.
– Tunnelma oli kuin Englannin liigassa, kun katsomossa laulettiin ja metelöitiin.
Humalojan kaltaisella pitkän linjan aktiivilla on perspektiiviä miettiä, mistä nykylasten moitittu passiivisuus ja vähäinen liikunta johtuu.
– Nykyään on voittamisen pakko. Sen myötä tulee häviämisen pelko. Ennen salilla ei ollut häviäjiä eikä voittajia.
Nykyään valmentajana toimiva Humaloja on syystäkin ylpeä Pyryn painitoiminnasta. Menestystä on tullut ja harrastajamäärät ovat pienelle paikkakunnalle merkittävät. Harjoituksissa käy nuoria aina Urjalaa ja Punkalaidunta myöten.
