Oppituntimme loppuu, ja meillä alkaa kympin välitunti. Tämä välitunti kestää vartin verran. Kun menemme ulos, huomaamme, että ulkona sataa kaatamalla vettä ja vain yhdellä meistä on sateenvarjo.
Yhden sateenvarjon alle on vaikea yrittää mahduttaa kymmentä eri tyttöä, ja koulun alueella on vain kaksi pientä katosta, mihin saa mennä. Tietysti molemmat katokset ovat täynnä, koska kukaan ei halua kastua. Tämän seurauksena osa meistä joutuu seisomaan vesisateessa välitunnin ajan.
Tämä ei tapahdu pelkästään meille, koska yläasteella on yli 200 oppilasta ja meillä kaikilla on välitunti samaan aikaan. Ymmärrätte varmaan, että olisi olo kuin silakoilla purkissa, jos änkeäisimme katokseen muiden kanssa. Kun välitunti oli ohitse, ei kauheasti napannut opiskella tai edes keskittyä aiheeseen, kun oli olo kuin uitetulla koiralla.
Juuri tämänkaltaisia tapauksia on sattunut useammin kuin yhden kerran. Eikä meillä ole oikein muita vaihtoehtoja kuin seistä sateessa. Sisävälitunteja ei voida järjestää, koska koulun ilmanvaihto ei pysty vaihtamaan ilmaa tarpeeksi, jos oppilaat olisivat aina sisällä. Ihmettelen kylläkin yhtä asiaa. Aina sanotaan, että jos ulkona on kylmä ja on kastunut, tulee kipeäksi. Eikö tämä sitten päde koulussa?
Onhan opettajien helppo sanoa, ettei katosta tarvita. He itse saavat olla sisällä ja ulkovalvojat katoksessa suojassa sateelta. Ymmärrän kyllä sen, että ulkovalvojien pitää olla katoksessa vahtimassa, etteivät oppilaat mene luvatta sisälle. Mutta silti se tuntuu hieman epäreilulta, että opettajat saavat olla suojassa sateelta ja oppilaat eivät.
Ratkaisuna tähän ongelmaan en pidä sitä, että ulkovälitunteja lyhennettäisiin tai poistettaisiin, vaan Viialan yhtenäiskoulun kolmostalon eteen rakennettaisiin katos. Sen alle pääsisi suojaan sateelta ja auringolta, jos on paahtava kesäpäivä. Katos lisäisi myös viihtyvyyttä koulun alueelle.
Josefiina Saarinen, 8B
Viialan yhtenäiskoulu
