Toijalan Sampolassa lauantaina ensi-iltansa saanut Antti Hopian käsikirjoitukseen perustuva Eino Leino pyjamassa on paras farssi, mitä Toijalan Näyttämöllä on esitetty. Näytelmän ohjaaja Lasse Kanerva ja näyttelijät ovat saaneet aikaan sekopäisen hauskan, hersyvää huumoria ja komiikkaa sisältävän esityksen. Näytelmä ajoittuu vuosiin 1903–04 ja tapahtumat sijoittuvat Helsinkiin.
Eino Leino on asettunut huonevuokralaiseksi Sofia Schoultzin kaupunkiasuntoon ja on ihastunut tämän tyttäreen Freyaan. Todellisuudessa Eino Leino ja Freya Schoultz olivat naimisissa vuosina 1905–08, ja Leino kirjoitti näytelmässäkin siteerattavan Nocturnensa Freyalle vuonna 1903.
Näytelmän Sofia Schoultz on jäänyt leskeksi ja on miehen hautajaispäivä. Päivästä tulee monin tavoin erikoinen ja vauhdikas. Leskirouvaa kosiskelee jo yläkerran naapuri, taloon on tullut uusi piika ja yhtäkkiä ovesta astuu sisään salaperäinen nainen, jolla on omia suunnitelmiaan Leinon suhteen. Runoilija on elämänsä pinteessä. Näytelmässä ilotellaan yllättävillä käänteillä ja sattuvalla sanankäytöllä.
Eino Leinoa esittävä Timo Pitkävirta on vallan mainio osassaan ahdingossaan kiemurtelevana ja runojaan lausuvana nuorena miehenä. Leinon vuokraemäntänä nähdään osaan sopiva topakka Pirjo Joela. Leinon suurta rakkautta Freyaa esittää Lilli Kataja, joka on hänkin sopivan vauhdikas rooliinsa. Ensimmäistä päiväänsä talossa piikana tekevä Kastehelmi Aho on tarkkasilmäinen ja muutenkin tarkka toimissaan. Yläkerran vanhaa herraa, leskirouvaa liehittelevää Uusitaloa näyttelee Heikki Järvinen. Yllätysvieras, joka aiheuttaa niin sydämentykytyksiä kuin päinvastaistakin, on aina yhtä luotettava ja osaansa paneutuva Tuulia Passila.
Näytelmä tapahtuu yksissä lavasteissa, ja se riittää. Seurattavaa on näyttelijöissä ja repliikeissä niin, ettei lavastukseen ehdi edes paneutua. Tiina Salosen ja työryhmän puvustus on aikaansa eikä liian silmäänpistävä, ellei sitten jotakuta kiusaa Leinon häärääminen pyjamassaan. Toivottavasti ei.
