Kalevalaiset nimet ovat olleet yleisiä erityisesti nuorisoseurojen ja maamiesseurojen talojen niminä. Sampola on näistä varmaankin yksi yleisempiä.
Viialassa Vakkistentiellä sijaitsevan Sampolan historia on kuitenkin poikkeuksellinen.
Ensinnäkin talo on rakennettu talkootöillä, se on yhä hyvässä kunnossa ja vielä käytössä.
Näillä asioilla lienee selkeä yhteys, sillä jo ammattiylpeys panee tekemään parastaan, kun itselle rakentaa. Omasta porukasta löytyi niin timpurit kuin muuraritkin.
Oma porukka käsitti Viialan 1950-luvun paikallisen politiikan vasemman siiven. Talohanketta varten koottu Järjestöyhdistys keräsi saman nimen alle SKDL:n, SKP:n, Demokraattiset naiset ja nuoret sekä pioneerit. Nykyään Sampolaa hallinnoi Vasemmistoliitto.
Oman talon tarve oli huutava. Käytössä oli ollut väkimäärään nähden ahdas Kansantalo, mutta sekin jäi Toijalantien alle. Talon historiaan jäi muun muassa silloisen kansanedustaja Hertta Kuusisen vierailu.
Rakentamiseen vuosien tauko
Tilannetta muistelevat tammikuussa 2020 Sampolan kahviopuolen pöydässä Tuovi Pukarinen, Timo Heino ja Heikki Hietala. Heillä kaikilla on merkittävä rooli talon historiassa. Kolmikosta kaikki ovat olleet mukana Sampolan rakennustöissä. Seitsenhenkistä perhettä elättänyt Pukarinen jopa kiinnitti omakotitalonsa vaaditun lainan takuuksi.
Lainaa tarvittiin, vaikka Kansantalosta saatiin korvaus ja Järjestöyhdistys teki erilaisia tonttijärjestelyjä rahoittaakseen rakennustöitä.
Työt uudella omalla tontilla aloitettiin vuonna 1959.
– Sinne meni paljon mäntypaalua, muistelee Timo Heino rakennuksen perustamista savimaalle.
Homma kuitenkin seisahtui pian aloittamisen jälkeen, kun rahat eivät riittäneetkään. Varsinaisiin rakennustöihin palattiin vasta 1963. Kymmenien talkoolaisten voimin Sampola valmistui seuraavana vuonna.
– Lopputulos on rakennuksena tyypillinen seurantalo. Siitä löytyy sali, näyttämö, puhvetti ja keittiö, luettelee arkkitehti Lasse Majuri Suomen Kotiseutuliitosta.
Lavalla Suomen huiput
Vaikka uusi ja uljas toimintakeskus oli valmistunut, ei työ suinkaan loppunut siihen. Seuraava etappi oli saada lainat maksettua.
– Rahaa kerättiin Vuolteensillan tanssilavalla työskentelemällä. Miehet olivat järjestysmiehinä ja naiset keittiössä. Kaikki siitä saadut palkkiot käytettiin talon velan maksuun, Pukarinen kertoo.
Ja oli omakin paikka hyvä väline rahankeruuseen. 250 hengelle mitoitetun Sampolan väkimäärä ei aina ihan tuohon lukemaan pysähtynyt.
Viikolla järjestetyt bingot olivat huippusuosittuja. Paras tili tehtiin silti viikonloppuisin tansseilla. Parhaimmillaan sisään on ahdettu 400 hengen yleisö.
Eikä ihme. 1960-luku oli tangon ja iskelmän kulta-aikaa, jolloin kansa todella liikkui tanssilattialla. Sampolan esiintyjälista on kovatasoinen pieneksi tanssipaikaksi. Sen lavalla ovat esiintyvät niin Irwin Goodman, Olavi Virta, Paula Koivuniemi, Seija Simola kuin lyhyen laulu-uran tehnyt Simo Salminenkin.
Herrasmiessopimuksen mukaisesti Metsälinnassa tanssittiin kesäisin, Sampolassa loput vuodesta.
Tilat auki ulkopuolisillekin
Aktiivisin tanssikausi osui juuri 1960-luvulle. Tanssikulttuuri muuttui ravintolakulttuuriksi. Nykyään Sampolan pyörittämisestä vastaava Jorma Kivi muistelee aikojen muutosten vaikuttaneen palavimman innon hiipumiseen.
– Esiintyjien keikkapalkkiot nousivat 1980-luvun alun jälkeen, ja Sampola oli liian pieni paikka, että niitä olisi ollut varaa maksaa hyvilläkään yleisömäärillä.
Talon velat oli maksettu jo kolmessa vuodessa, joten alkuaikojen pakottavaa tarvetta tienaamiseen ei enää ollutkaan. Sampola oli toki ollut koko ajan oman väen käytössä, mutta pikkuhiljaa tilaa alettiin vuokrata enenevissä määrin myös ulkopuolisille.
Talossa on järjestetty niin syntymäpäiviä, ristiäisiä kuin eläinnäyttelyitäkin. Sampola on ollut vakituinen tukikohta myös eläkeläisille ja viime vuoteen saakka Viialan Pyrylle.
Hyväkuntoinen rakennus
Onni Käkösen suunnitteleman Sampolan tulevaisuus ei näytä hullummalta, vaikka Jorma Kivi ja taloudenhoitaja Marjatta Kivi sanovat, että nuorta verta talon pyörittämiseen kaivattaisiin. Nykytoiminnasta merkittävin lienee itsenäisyyspäivänä järjestettävät joulumyyjäiset, jolloin talo on aina ollut täynnä.
Nykymaailman tilanteeseen verrattuna hyvin tuntuu voivan itse Sampolan rakennuskin. Home ei nurkissa haise, ja vuosien mittaan tehdyt korjaukset ovat pitäneet toimintakyvyn yllä. Invavessan ja pyörätuolirampin rakentaminen on helpottanut taloon kulkua.
Taloa on poliittisesta taustasta johtuen kutsuttu myös ”Sirppiliiteriksi”. Sampola on päässyt siinäkin mielessä hyvään joukkoon, sillä myös Helsingin Kulttuuritalolla on sama kutsumanimi.
Lähteet: Sampolan arkisto, Viiala-Lehti 16.2.1984.
