Ensin tullaan varaston puolelle. Harri Nieminen-Toivettulan tiloissa huomio kiinnittyy ensin tavaroihin ja niiden alkuperään. Tuossa makaa lastulevytehtailija Arvi Kilpisen vanha senkki, ylimmällä varastohyllyllä on Porin puuvillatehtaan vanha palokello.
”Sämpynä” jo lapsesta asti tunnettu Nieminen-Toivettula pitää Pätsiniementiellä vanhan tavaran liikettään, joten mieltymys vanhoja esineitä kohtaan on ilmeistä. Miehen kiinnostus ei kuitenkaan rajoitu vain vanhan esineistön haalimiseen ja myymiseen. Paremminkin hänen erikoisalaansa on niiden kunnossapito- ja korjaustyöt.
Itse verstas pursuaa erilaisia projekteja, pelastuksia, materiaaleja ja jopa omatekemiä työkaluja, joilla huonekalujen entisöintiin perehtynyt nikkari herättää kalusteet vanhaan loistoonsa.
– Heti kun työkalut on pysyneet käsissä, niin olen purkanut ja kasannut kaikkea, Nieminen-Toivettula muistelee ja kertoo, että kun kotona oli 60-luvun huonekaluja, niiden muotoihin myös kiintyi.
Kädentaitojen kehittäminen alkoi jo lapsena, kun poika korjasi kavereiden polkupyöriä. Ensin lempinimi oli ”Ihmenäppi”, kun hän tutki laitteiden mekanismeja, availi ja kasasi uudelleen. Tapa on säilynyt näihin päiviin saakka.
– Voi olla, että minä olen viimeisiä tällaisia mohikaaneja, ruosteisella rautanaulalla rokotettuja.
Malttia korjaukseen
Kun nykymaailmassa kierrätysaate on nostanut päätään, se näkyy myös kulutusvalinnoissa. Entistä herkemmin kunnostetaan vanhaa kuin ostetaan uutta. Trendissä on kyse myös tyylin kokonaisvaltaisesta haltuunotosta.
– Kun nuoriso ostaa rintamamiestaloja, niihin tarvitaan sopivat kalusteet. Siksi 50- ja 60-lukujen huonekalut liikkuvat hyvin.
Junkkarista kotoisin oleva alan ammattimies tietää myös toisen merkittävän syyn.
– Vanhat huonekalut tulevat aina takaisin, koska ne kestävät.
Nieminen-Toivettulan Kotikätevikkö-toiminimellä tekemät kunnostustyöt voivat olla hyvinkin erilaisia. Yleisempiä ovat huonekalun korjaushionta ja pinnan lakkaus. Osa toimeksiannoista on pienitöisempiä, kuten tuolien liimaukset tai keinutuolien maalaukset, mutta käsistään kätevänä tekijänä kiinnostus ulottuu aina huonekalujen rakentamiseen asti.
Tärkeimpänä muistisääntönä hän pitää sitä, että vanhoja esineitä täytyy arvostaa.
– Koneita täytyy käyttää harkiten hiomisessa ja muussa. Tämä on käsityötä. Täytyy miettiä, mitä on tekemässä. Ei saa korjata liikaa.
”Sämpyä” kuunnellessa äimistyy hänen kertomansa tiedon määrästä ja yksityiskohtaisuudesta. Hän mielellään tarinoi sekä myymiensä esineiden että kunnostamiensa huonekalujen historiasta ja materiaaleista. Hän muistuttaa, että ammattilaiseksi oppii yrityksen ja erehdyksen kautta vasta vuosien harjoittelun jälkeen.
Lehmänhäntä kainalossa
Toijalassa sijaitsevan liikkeensä hän näkee tukevan myös entisöintitoimintaa.
– Kun saan siellä jonkun koukkuun, niin pääsen puhumaan itselleni töitä.
Vaikka yrittäjä on aloittanut tavaran haalimisen ja siitä huolehtimisen nuorella iällä, hän ymmärtää myös nettimaailman tuomat hyödyt. Joskus mitä eriskummallisimmilla tavoin. Kuten esimerkiksi silloin, kun hän löysi vanhan maatilan tyhjennettyään kotona laatikoista nipun lehmänhäntiä.
– Laitoin Facebookin Pelastetaan vanhat esineet -palstalle kuvan, että onkohan tämä jo pelastuksen hännänhuippu. Yksi turkulainen rouva kysyi, onko ne myynnissä. Lupasin lähettää postikulujen hinnalla, jos hän tekee niistä jotain järkevää. Jälkeenpäin hän lähetti minulle kuvia taide-esineiksi tekemistään rituaalihuiskista.
