Viiala on hyvä esimerkki paikkakunnasta, jossa hyvät liikenneyhteydet alkoivat houkutella teollisuutta, vaikka vesivoimaa ei ollutkaan saatavilla. Akaan Höyrysaha (Akkas Ångsåg Ab) perustettiin Viialan kartanon maille noin pari vuotta ennen kuin Turku–Toijala-rautatie valmistui. Rautatiehallitus oli jo 1860-luvulla puoltanut Viialaa pääteasemaksi, mikä runsaan metsäomaisuuden lisäksi kiinnosti niin tamperelaisia kuin turkulaisia liikemiehiä.
Tamperelaisten liikemiesten idea
Ajatus Akaan höyrysahan perustamisesta olisi syntynyt jo 1872 tamperelaisten liikemiesten piirissä. Aloitteentekijänä oli kapteeni Anshelm Grahn, joka oli palvellut talousupseerina Porin tarkka-ampujapataljoonassa aina pataljoonan hajottamiseen saakka 1867. Grahn siirtyi Tampereelle, jossa hän alkoi harjoittaa laajahkoa metsäliikettä. Hän perusti muun muassa Naistenlahden sahan Näsijärven rannalle. Akaan Höyrysahan perustava kokous pidettiin maaliskuussa 1873.
Ensin puut ja koneet, sitten tehdas
Yhtiön toimitusjohtajana aloitti Anshelm Grahn. Ennen kuin tehdas oli ehditty perustaa, metsiä kiirehdittiin ostamaan. Grahn hankki kaiken kaikkiaan 127 metsäpaikkaa. Luultavasti Grahn harjoitti eräänlaista tukkihuijausta pyrkimällä ostelemaan talollisten metsiä, ennen kuin nämä vielä ymmärsivät niiden todellista arvoa. Myös koneita ostettiin ennen sahatontin hankintaa, eli sahaa perustettaessa kaikki kävi päinvastaisessa järjestyksessä kuin normaalisti.
Grahn jätti toimitusjohtajan paikkansa 1874, sillä raivokas metsänhankinta ja sahan perustaminen olivat vieneet miehestä voimat. Toimitusjohtajat vaihtuivat, mutta yksi pitkäaikaisimmista oli Alfred Jakobsson, jonka valvonnasta tehdas oli yhteensä 32 vuotta, eli aina vuoteen 1913 saakka.
Kun Akaan sahayhtiön johto oli puhtaasti ruotsinkielistä, oli ymmärrettävää, että sahanhoitajiksi ja metsänhoitajiksi yhtiö valitsi etupäässä ruotsinkielisiä henkilöitä. Eräät hankittiin suoraan Ruotsista, jossa puunjalostus oli kehittyneempää kuin meillä.
Rautatie sahalle
Aloittaessaan toimintansa tehtaalla oli käytettävissään huomattava raaka-ainevarasto. Valmiiksi sahattu puutavara kuljetettiin heti kevään tullen Hämeenlinnaan ja sieltä rautateitse Helsingin satamaan. Ensimmäisenä kautena tavaraa lähetettiin niin paljon, että yhtiön johto valitti jo kesällä 1874 rautatievaunupulaa.
Ulkomaisena ostajana esiintyi englantilainen toiminimi F. Neame Lontoosta, ja ensimmäinen laivalasti lähti kohti määränpaikkaa Helsingin satamasta elokuussa 1874.
Viialan asemalta on rakennettu ½ lyhyttä virstaa pitkä rautatie aivan sahan rakennukseen asti, kertoo Hämeen Sanomat 1882. Tätä tietä ei kulje höyryveturi, sillä se ei ole niin vakava, koska se on rakennettu puisien pilarien päälle, paikoin 3 sylen korkealle maasta. Sen vuoksi täytyy ensin miesvoimalla kuljettaa tyhjät rautatien vaunut sahalle ja sitten listattuna samoin takaisin.
Tämä kuljetus samoin kuin vanha sahakin näyttää jääneen lyhytaikaiseksi, sillä jo vuonna 1883 oli asemalle valmistunut pistoraide, mikä tuli maksamaan yhtiölle paljon. Sahayhtiö arveli kuitenkin säästävänsä työvoimakustannuksissa summan kolmessa vuodessa.
Rikkurit Norjasta
Saha oli varsin ajanmukainen, mutta työvoiman saanti tuotti aluksi hankaluuksia. Omasta kylästä saati pitäjästä ei ollut työväkeä saatavissa, vaan sitä kertyi naapuripitäjistä, jopa kauempaakin. Lisäksi oli asuntopula, joka hyvästä palkasta huolimatta ei työntekijöitä paikkakunnalle houkutellut.
Tehdastyöläiset olivat lähes järjestään tehdastyöhön tottumattomia eikä työnjohto, sahanhoitajaa lukuun ottamatta, ollut juuri kokeneempaa. Vuoden 1876 yhtiökokouksen pöytäkirjassa onkin maininta, etteivät kaikki tukinostajat olleet edes kirjoitustaitoisia.
Sahan työläiset osasivat kuitenkin ryhtyä lakkoon syksyllä 1874. Tämä lakko oli maamme ensimmäisiä. Lakko herätti huomiota kautta maan ja muun muassa sanomalehti Hämäläinen esitteli Akaan höyrysahan työntekijöiden aloittamaa ”strikeä” syyskuussa 1874. Työnantajapuoli tarjosi kolmen markan päiväpalkkaa, mutta työntekijät vaativat seitsemän markkaa, ja kun eivät saaneet, aloittivat lakon.
Yhtiön johto ehti jo tilata työväkeä Norjasta, mikä jäi uhkaukseksi, sillä lakko loppui – ehkä aikojen huonontumisen takia – nopeasti ja sahalaisten keskiansio jäi vuosikausiksi kahteen ja puoleen markkaan.
Suomen ensimmäinen lastulevytehdas Viialaan
Sahan yhteyteen perustettiin 1890 Viialan lasitehdas, joka käytti polttoaineena sahalta syntynyttä puujätettä. Akaan höyrysahan nimeksi muuttui vuonna 1937 Viiala Oy, josta tuli sittemmin Oy Wilh. Schauman Ab:n tytäryhtiö. Sahaustoiminta jatkui Viialassa vuoteen 1957 saakka mutta lasitehtaan toiminta päättyi jo 1937.
Vuonna 1942 aloitettiin sitten vanerin valmistus, ja puutaloja valmistettiin 1947–1956. Vuonna 1956 Viiala Oy perusti Suomen ensimmäisen lastulevytehtaan, joka toimi aina vuoteen 1978 saakka. Viimeksi Viialan vaneritehdas oli UPM:n omistuksessa. UPM sulki Viialan vaneritehtaan vuoden 2004 lopussa.
Tuula Vuolle-Selki
Lähteet:
Aulis J. Alanen – Reijo Ahtokari, Sata vuotta teollisuutta Viialassa. Helsinki 1973.
Hämeen Sanomat 13.10.1882 ja Hämäläinen 10.9.1874.
