Vuosituhannen alkupuolella tuulivoimaloita alkoi nousta eri puolille Eurooppaa, ja huomasin niiden lähellä olevan mahdollisuuden tilapäisiin yöpymisiin, koska muun muassa hyttyset, myyrät ja käärmeet puuttuivat kesäisin. Hieman myöhemmin niitä putkahteli Suomeenkin, mutta monin muutkin huomasivat niistä lähtevän häiritsevää ääntä, vaikka ne olivat matalia, yleensä kokonaiskorkeuskin alle 100 metriä. Monesta paikasta ne purettiin pois. Kuitenkin seurasin mielenkiinnolla varsinkin off grid -tekniikoiden kehittymistä harvaan asuttuja seutuja ajatellen.
Sitten alkoi uutisointi Jokioisten tuulipuistosta, jota vain seurasin, koska eihän se 20 kilometrin päästä voi häiritä. Kunnes eräänä lokakuisena iltana paimenkoira ihmetteli jotain ja alkoi olla lenkillä levoton. Se tarkkaili sisällä koko loppuillan lännen suuntaan ikkunasta. Ulkona sitten ihmettelin, kuka kuivaa vielä viljaa? Aina lännen puoleisilla tuulilla tuo sama humina kuului selvästi, kunnes puihin tuli lehdet, joiden kohinaan se hukkui. Verenpaineet nousivat parikymmentä pykälää normalisoituen kuitenkin pitkän työpäivän aikana pääkaupunkiseudulla. Vapaapäivinä kotona ne pysyivät koholla. Myöskään hiiriä ja myyriä ei enää tontilla majaillut ja länsituulilla muuttolinnut, jotka aiemmin lensivät suoraan mäen yli, ottivat kilometrin päässä uuden kurssin kiertääkseen tuon nyppylän.
Jostain syystä monilta paikoin pikkulinnut katosivat, ja niitä kävi parvina paikalla vain muutamana päivänä muuttoaikaan. Nämä piirteet luonnossa jäivät pysyviksi, ja tilanne on nyt ollut sama jo kolme vuotta, noin 200 vuorokautta vuodessa.
Nyt rakennettavan Humppila–Urjala-tuulipuiston myötä myös pohjoisen suunnan tuulilla paikka tulee kärsimään haitoista, ja tilanne edelleen pahenee varsinkin itäisillä tuulilla, mikäli Akaan 300-metriset voimalat toteutetaan. Tuo kuultava humina nyt ei niin hirveästi haittaa, mutta infraäänet, joita ei kuule, saattavat olla pitemmän päälle epäterveellisiä. Perimätiedon mukaan rotat pakenivat aikoinaan laivoista ennen niiden uppoamista, pitäneekö sitten luonnossa paikkaansa?
Tuulivoima on myös arvaamattomana vaihtuvatuottoisena tuotantomuotona haittaenergiaa, josta olemme saaneet nauttia jo kohonneena sähkönsiirron hintana, koska sen lisääntyminen vaatii älykkään jakeluverkon lukuisilla kytkinkentillä ja nopeasti käyttöönotettavilla huonohyötysuhteisilla varavoimaloilla.
Kari Ansamaa
