Että mies voi olla innostunut uruista – Heikki Ali-Löytty soitti Viialan kirkon urkujen 30-vuotisjuhlakonsertin

Juhlakonsertin jälkeen yleisöllä oli myös mahdollisuus soittaa urkuja. Tilaisuuteen tarttui Hanna Siponen. (Kuva: Juha Kosonen)

Akaan seurakunnan kanttori Heikki Ali-Löytty on liikuttavan iloinen esitellessään työvälinettään Viialan kirkon urkuja juhlakonsertin jälkeen yleisölle. Moni kuulija oli urkuparvella ensimmäistä kertaa.

– Kiva, mahtavaa. Onhan tämä ihan soiva peli, yleisömäärästä innostunut kanttori ajattelee.

Kanttori kipaisee urkujen taakse hakeakseen vanhojen urkujen pillejä, jotta soittimen periaate aukeaisi.

– Jokainen pilli on oma äänensä. Tämä on yksi soitin, vaikka puhutaankin uruista eikä urusta.

Myöhäisestä illasta huolimatta urkujen 30-vuotisjuhlakonsettia oli saapunut kuulemaan viime keskiviikkona 11. joulukuuta lähes täysi sali. Päivämäärä on Heikki Ali-Löytylle tärkeä, koska silloin soitettiin Tampereen tuomiokirkon urkurin Matti Hannulan ja hänen suunnittelemiaan urkuja ensimmäistä kertaa.

– Lähtökohtana oli noin 25-ääänikertaiset urut. Vanhat urut olivat 22-äänikertaiset. Halusimme isommat, mutta tämä tila rajoitti suunnittelua. Näistä tuli kohtuulliset. Alun perin suunnittelimme kaksi sormiota – pääpillistö ja ehkä joku paisutuspillistö Kylmäkosken ja Akaan urkujen tapaan. Toki rahakin ohjasi suunnittelua.

Kanttori Heikki Ali-Löytty esitteli työvälineensä toimintaperiaatteita innostuneelle yleisölle.

Ainutlaatuinen soitin

Ruokahalu kasvoi syödessä ja kanttorien kokouksessa Sastamalassa Heikki sai idean. Tyrvään kirkkoon oli juuri rakennettu uudet ruotsalaiset urut.

– Siellä on bombarde-pillistö, mitä voidaan soittaa joko kolmannelta sormiolta tai jalkiosta. Hannulan Matti oli siellä myös. Sanoin Matille, että mitäs tykkäät, jos meilläkin olisi kolme sormiota ja pieni trompeteria. Vanhoissa uruissa oli oboe ja se soi tässä akustiikassa todella kauniisti. Matti innostui.

Viialan kirkon urkujen trompeteria on juhlallinen näky.

 

Matti Hannula on laatinut urkujen äänikertasuunnitelman, johon sovitettiin trompeteria. Ja kun urkujen takana olevat ikkunat näkyviin haluttiin jättää näkyviin, suunniteltiin selkäpillistö.

– Minä olen tykännyt näistä uruista todella paljon.

Viialan uruista ovat pitäneet muutkin, muun muassa maestrot Tauno Äikää, Kalevi Kiviniemi ja Tapani Tiitu.

– Nämä ovat lähinnä barokkiurut, mutta oboe ei kuulu joukkoon. Toisaalta kaikkien kirkkojen urut ovat ainutkertaiset. Kahta täysin samanlaista soitinta ei ole. Urut ovat myös käsityötä ja siksi kalliita. Tänä päivänä ei tällaisia urkuja tähän kirkkoon rakennettaisi, sanoo Ali-Löytty.

Kanttori vai urkuri?

Kun Heikki Ali-Löytty soittaa virsiä, laulajat eivät laahaa. Hän on nopeatempoinen mies. Kun on ison seurakunnan kolmas kanttori, urkujen soittaminen jää vähemmälle. Heikki on myös usean kuoron johtaja. Mutta kumpi hän sielultaan on, kanttori vai urkuri?

– Ha, ha, haa… kanttori, joka tykkää soittaa. Pidän kovasti myös kuorohommista, enkä osaa sanoa, kumpi olen. Kuorohommat vievät aikaa soittamiselta ja se joskus harmittaa. Ei ole niin paljon aikaa harjoitella kuin haluaisi.

Kangasalan kirkkoherran Seppo Jarvan 60-vuotisjuhlakonserttiin syyskuussa Heikki Ali-Löytty valmisti kolme urkukappaletta.

– Sepon pyyntö oli kipinä, joka pisti soittamaan enemmän kuin mitä on viime vuosina tullut soitettua. Tämä on niin juhlallinen soitin, että pitäisi vain soittaa enemmän.

Harjoittelun määrä riippuu ohjelmistosta. Urkujen juhlakonsertin ohjelmistossa oli kappaleita, joita Heikki on vuosien varrella soittanut. Ihan uusia kappaleita ei ollut yhtään.

– No Joonas Kokkosen Lux aernan olen pari kymmentä vuotta sitten kerran soittanut. Sitä lähdin tekemään nyt ihan uutena.

Akaan Lux nosti urut esiin

Kaikkiaan juhlakonsertin valmistaminen vei kuukauden.

– Valotaidetapahtuma Akaan Lux oli tämän konsertin innoittaja. Ajattelin pientä iltamusiikkihetkeä, jolloin urut olisivat myös valaistu. En ole ymmärtänytkään, kuinka nämä huoltovalot voisivat ihmisiä innostaa.

Viialan kirkon urut juhlavalaistuna. (Kuva: Tero Laihanen)

Viialan kirkon urut ovat hyvässä kunnossa. Viime vuoden kesällä urut puhdistettiin ja viritystaso nostettiin 440 hertsiin.

– Hyvä niin, koska orkesterisoittajat ovat täällä valittaneet, että joutuvat niin alas veivaamaan.

Ranskalainen barokki sopii Viialan uruille

Heikki Ali-Löytyn mielestä barokki ja eritysesti ranskalainen barokki soi Viialan uruilla parhaiten.

– Tässä on kuitenkin niin monta äänikertaa, että se antaa mahdollisuuksia. Toki arkena soitetaan mitä työ eteen tuo. Urut ovat minulle työväline. Häitä soitaessa on oppinut, että mitä tahansa voi tulla vastaan.

Juhlakonsertin ohjelmisto oli koottu kappaleista, jotka toivat urkujen ominaisuuksia parhaiten esille. Totta kai silloin soi muun muassa Bach ja Buxtehude.