Akaalaisen Eero Harjun toistakymmentä vuotta kestänyt kirjaprojekti tuli päätökseen tänä syksynä, kun Harjulta ilmestyi romaani Taivaan tummat pilvet. Trilogian päätösosa jatkaa päähenkilö Jalmari Sauron tarinaa alkaen sota-ajasta ja jatkuen jälleenrakennukseen ja olympiavuoteen 1952 saakka. Trilogian ensimmäinen osa Pirtukeisari sijoittuu kieltolain aikaan vuosille 1919–1932 ja toinen osa …ja kolmas kerta 1930-luvulle.
Taivaan tummat pilvet paneutuu tarkasti sotavuosien tapahtumiin ja ajankuvaan kotirintamalla. Pirtukaupalla rikastuneen Jalmari Sauron isännöimässä Rikulan talossa yritetään sopeutua poikkeuksellisiin oloihin. Kun suvun ja kylän miehiä lähtee rintamalle, lukija osaa jo aavistaa, että kaikki eivät palaa kotiin elävänä.
Yhteentörmäyksiä siirtoväen kanssa
Vuonna 1945 syntyneellä Eero Harjulla ei ole sota-ajasta omakohtaisia muistikuvia. Taustatietoa hän on hankkinut kirjoja ja sanomalehtiä lukemalla sekä haastattelemalla sota-ajan kokeneita. Yhtenä teemana esiin nousee hämäläisen kantaväestön ja karjalaisen siirtoväen suhteet.
– Haastattelin aika paljon evakkoja ja heidän jälkeläisiään siitä, miten Karjalasta tulleita otettiin vastaan. Evakoiden jälkeläiset olivat sitä mieltä, että niin vanhoja asioita ei kannata kaivella, mikä oli minusta yllättävää. Tosiasia kuitenkin on, että kantaväestön kanssa oli yhteentörmäyksiä, Harju sanoo.
Harju on kuullut kokemuksista muun muassa vaimonsa suvulta, jonka juuret ovat Karjalassa Valkjärvellä ja Muolaassa. Murteensa takia karjalaislapset joutuivat koulussa pilkan kohteeksi.
Päähenkilön esikuva on Akaasta
Kirjan päähenkilön Jalmari Sauron esikuva on vaikuttanut Akaassa, mutta Harju korostaa, että trilogia ei ole kenenkään elämänkerta. Yksityiskohdat ja juonenkäänteet ovat peräisin monesta talosta ja tapahtumasta sekä kirjoittajan mielikuvituksen tuotetta.
Sen sijaan kuvaus venäläisistä desanteista on tapahtunut tosielämässä.
– Jatkosodan aikana kaksi venäläistä desanttia pudotettiin lentokoneesta Lontilan kulmalla kilometrin päähän minun kodistani, joka silloin oli Sääksmäkeä. Kirjassa kuvattu metsäpalokin tapahtui oikeasti, kun desantit polttivat laskuvarjonsa. Toinen miehistä antautui loukattuaan jalkansa laskuvarjohypyssä ja toinen ammuttiin Kuurilassa, Harju kertoo.
Myös romaanissa siteerattu komppanianpäällikön sankarivainajan leskelle kirjoittama kirje on nimiä lukuun ottamatta sanasta sanaan sama, jonka Harjun täti sai miehensä kaaduttua rintamalla. Sotavankien kuvaukseen Harju sai eväitä enonsa kokemuksista. Harjun eno toimi haavoituttuaan Nokian Pitkässäniemessä sotavankileirin vartijana.
Harju sivuaa romaanissa myös sodan aiheuttamia henkisiä arpia. Kaikki eivät palanneet rintamalta samoina miehinä kuin sinne lähtivät.
– Ihmisen mieli kestää tiettyyn rajaan asti. Jos mennään sen yli, mieli murtuu, Harju toteaa.
Nimet löytyivät kirkonkirjoista
Romaanin karjalaiset henkilöhahmot Harju loi poimimalla kirkonkirjoista karjalaisia sukunimiä ja keksimällä niihin etunimet. Kirjassa käytetyn karjalan murteen oikeellisuuteen Harju on saanut apua vaimonsa siskolta. Trilogian kakkososan tapaan kannen kuvitus on Harjun orkesterikaverin, kuvataideopettaja Jukka Saaren käsialaa.
Yli kymmenen vuotta sitten VR:n palveluksesta eläkkeelle jäänyt Eero Harju on harrastanut kirjoittamista yli kolmekymmentä vuotta. Hän on suorittanut kirjoittamisen perusopinnot Jyväskylän yliopistossa ja kuuluu Hämeen kesäyliopiston kirjoittajaryhmään. Kollega kirjoittajaryhmästä on Harjun mielestä kuvaillut osuvasti harrastuksen syvintä olemusta: Kirjoittaminen on kivaa.
Harjulla on työn alla jo uusi romaani, jonka päähenkilöitä ovat vihannestukkuliikkeen omistajapariskunta sekä liikkeessä töissä oleva nuorukainen. Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvulle.
– Siinä on mukana vähän omia kokemuksia sekä irrallisia tapahtumia, Harju paljastaa.
Taivaan tummat pilvet -teosta voi ostaa verkkokaupoista ja Eero Harjulta.
