Helsingin Sanomien toimittaja, kirjailija Suvi Ahola on lukenut kaiken kirjailija Minna Canthista kaiken. Kirjailijan syntymästä on kulunut 175 vuotta ja kevättalvella ilmestyi Aholalta tähänkin aikaan hyvin sopiva teos: Mitä Minna Canth todella sanoi. Ahola pureutuu kohteeseensa toimittajana, ei tutkijana
Suvi Ahola vieraili viime viikolla Kylmäkosken kulttuurikirkossa, eikä jättänyt kuulijoitaan palkitsematta.
– Minna Canth kuoli jo 1897, siis vain 53-vuotiaana – seitsemän vuotta nuorempana kuin minä nyt. Hän kirjoitti koko tunnetun tuotantonsa 14 vuoden aikana. Eli piti kiirettä. Tuotanto ei ole kovin laaja, mutta se on monipuolinen. Siihen kuuluu monta teosta, jotka kuuluvat suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin, ja jotka erittäin hyvin valaisevat sitä elämää, jota Suomessa 1800-luvun lopulla elettiin monessa eri yhteiskuntaluokassa, sanoo Ahola.
Yksinhuoltajaksi hyvin nuorena
Minna Johnson syntyi Tampereella luokkaretken tehneeseen ja siten vaurastuneeseen perheeseen. Finlaysonin tehtaaseen tullut isä kohosi työnjohtajaksi ja äiti piiasta kotirouvaksi.
– Isä oli avioton lapsi, joka pääsi tehtaalle apupojaksi.
Vanhemmat halusivat kouluttaa tytärtään ja tytär halusi oppia. Ensin opin polku vei ruotsinkieliseen kouluun Tampereella ja sitten opettajaseminaariin Jyväskylään.
– Hän ei valmistunut opettajaksi vaan avioitui seminaarin lehtorin Ferdinand Canthin kanssa. Pariskunta sai seitsemän lasta. He asuivat Jyväskylässä ja nuorin lapsi syntyi, kun Ferdinand Canth oli jo kuollut aivopoltteeseen. Minna alle 40-vuotiaana yksinhuoltajaksi. Hän muutti Kuopioon, jossa hänen isänsä ja veljensä hoitivat huonolla menestyksellä lankakauppaa.
Ferdinand Canthin suvun takaaman lainan turvin Minna Canth osti isänsä ja veljensä ulos lankakaupasta ja ryhtyi itse kauppiaaksi.
– Hänestä tuli hyvin menestyvä liikenainen. Tämä menestys takasi hänelle itsenäisen aseman.
Nainen moneksi
Minna Canth julkaisee 1885 ensimmäisen suomenkielisen realistisen näytelmän Työmiehen vaimo. Osallistuminen keskusteluun eri lehdissä oli alkanut jo tätä ennen. Minna Canthin kynä tiedettiin jo teräväksi.
– Kuopiossa hän jatkoi samanlaista yhteiskunnallista vaikuttamista, kuin mitä oli tehnyt jo miehensä kanssa Jyväskylässä. Hän avusti suomenkielisiä lehtiä. Tässä työssä hän oli miehensä tasavertainen kumppani. Hän kirjoitti hyvin suoraan.
Totuutta piti etsiä ja totuus piti saada julki. Minna Canthista löytyy siis journalisti, kirjailija ja menestyvä kauppias.
– Toki hänellä oli myös yhteiskunnallisen vaikuttamisen ura, joka tuli esiin lehtikirjoituksin, mutta muutenkin. Hän vaikutti useissa yhdistyksissä, ensin Jyväskylässä ja sitten Kuopiossa. Tyttöjen koulutus, naisten oikeudet, naisten ja köyhien yhteiskunnallisten olojen parantaminen olivat hänen pääteemojaan.
Naisasialiitto Unioni, Raittiusyhdistys ja Uskonnonvapausyhdistys saivat Minna Canthista aktiivisen jäsenen.
– Hän ajoi muun muassa valtion ja kirkon eroa.
Köyhyydestä on puhuttava
Varallisuuden epätasainen ja osin ansioton jakaantuminen sekä enemmistön köyhyydestä aiheutuvat ongelmat sekä köyhyyden keinotekoisen torjunnan kustannukset olivat yhteiskunnallinen vaikuttaja Minna Canthin kestoaiheita. Hänen monet tekstinsä silloisiin maakuntalehtiin ovat Suvi Aholan mielestä ajankohtaisia tänäänkin.
– Tänään puhutaan siitä, että kapitalismi on mennyt rikki, koska normaali kilpailu ei enää toimi, vaan maailman varallisuus luisuu erittäin pienten piirien haltuun. Canthista ei voi puhua mitään, puhumatta köyhyydestä, koska hän kirjailijana ja yhteiskunnallisena vaikuttajana oli koko ikänsä köyhyyden kanssa tekemisessä, sanoo Ahola.
Köyhyys tuli Minna Canthin elämään lähellä olevien kertomuksina ja köyhistä oloista muistuttivat hänen vanhempansakin.
– Perheen vanhimpana tyttärenä hän pystyi omaksumaan asioita läheisten ja vanhempien kokemuksista niin, että hän itse juurtunut yhteen luokkaan. Hän oli tavallaan välissä koko ajan. Hän tiesi köyhyydestä ja keskiluokasta sekä pääsi näkemään jo lapsena rikkaampienkin elämää.
Köyhyys oli lähellä ja läsnäkin myös Minna Canthin avioliiton aikana. 1880-luvulla Suomi koki suuret nälkävuodet.
– Pakolaisia kulki Jyväskyläänkin laumoina. Sekä Minna että Ferdinand Canth tekivät työtä pakolaisten auttamiseksi. Ferdinand oli tässä vaiheessa köyhäinhoitolautakunnassa ja Minna keitteli elämäkerran mukaan lääkelinimenttiä ja kiersi köyhissä kodeissa.
Köyhissä kodeissa kiersi myös varakas rouvasväki muun muassa katsomassa, osataanko kodeissa olla oikeita köyhiä. Rouvat myös arvostelivat köyhiä: pesisivät edes itseään, eihän vesi mitään maksa.
– Kirjeissään Minna Canth tunnistaa myös itsessään köyhyyttä koskevan vierauden ja yrittää taistella sitä vastaan. Kaunokirjallisista teoksista köyhyyttä erityisesti kuvataan romaanissa Köyhää kansaa, joka ilmestyi 1886.
Romaanin kuvaukset ovat Suvi Aholan mielestä samanlaisia, kuin mitä tulee vastaan tämän päivän köyhyystutkimuksista.
– Molemmissa pohditaan sitä, mikä estää ihmistä nousemasta ja lähtemästä työn tai huokeiden ja terveellisten ruokalajien etsintään. Köyhyys on stressi. Tämän Minna Canth totesi jo 1880-luvulla. Se lamauttaa ihmisen niin, että hän ei välttämättä pääse edes sängystä ylös.
Näytelmä muuttaa lakia
Köyhyyden torjuminen ja sen vähentäminen Minna Canthin kaiken toiminnan ja tuotannon ydin. Kärkevin kirjoituksin noustiin yhteiskunnallisia oloja vastaan.
– Koska olen toimittaja, sydäntäni lämmittää se, että hänen kirjoittajan koulunsa alkoi ensin toimittajana ennen kaunokirjallisuutta. Toisaalta hän piti kaunokirjallisuuttakin joukkoviestintänä. Tehtävä oli sama, mutta toisin keinoin. Hänen tapauksessaan kaunokirjallisuus oli vieläpä voimakkaampi keino.
Minna Canth aloitti näytelmäkirjailijana ja tämä tyylilaji pysyi vahvana koko uran ajan. Kaarlo Bergbomin Suomea kiertävä teatteri keräsi suuren yleisön.
– Näytelmät olivat 1880-luvun Suomessa erittäin tehokas tapa saada sanomalle yleisöä. Ja yleensä näytelmistä kirjoitettiin myös kritiikkejä lehtiin.
Vuonna 1885 kirjoitetussa Työmiehen vaimossa epäonninen avioliitto suistaa naisen köyhyyteen.
– Päähenkilö Johanna on ollut ihan hyvässä asemassa kotitaloustyössä. Hän menee naimisiin Riston kanssa, jolloin hän ei naisena voi olla enää töissä. Mutta Ristokaan ei tee mitään. Pitää kuitenkin lasten synnyttäkin jotakin ansaita ja Johanna kutoo kankaita. Rahaa saatuaan, Risto juo ne. Siinä sivussa Risto on vielä vietellyt romanitytön.
Naisella ei ollut 1880-luvulla oikeutta avioliitossa hankkimaansa elantoon. Minna Canth kertoo ongelman näytelmässään niin selvästi, että laki muutettiin.
– Minna Canth on edelleen ainoa suomalainen kirjailija, joka on saanut lakia muutetuksi.
Tytöt kouluun
Tyttöjen koulunkäynti ei ollut 1800-luvun lopun Suomessa itsestäänselvyys. Minna Canthin mielestä tyttöjen on päästävä kouluun siinä missä poikienkin.
– Tässä asiassa hänellä oli myös oma lehmä ojassa. Hänellä oli viisi tytärtä ja kaksi poikaa. Hän halusi, että hänen tyttärensä saisivat parhaan mahdollisen koulutuksen, mitä Kuopio pystyy tarjoamaan.
Minna Canth näki, että ilman koulutusta tyttöjen asema jää pysyvästi poikia heikommaksi. Tytöt jäivät useasti myös pysyvästi köyhyyteen.
– Tyttöjen kouluttaminen oli Canthin naisasian täkein asia. Toisaalta hän itse ei sittenkään tainnut haluta yksinäiseksi kansakoulunopettajaksi pienelle koululle. Häntä houkutteli elämä lehtorin rouvana. Seminaarin käyminenkin oli onnahtelevaa, kertoo Ahola.
Räväkkä julkisuuden henkilö
1890-luvulle tultaessa Minna Canthin asema suomalaisessa kirjallisuudessa vakiintuu. Hän on julkisuuden henkilö Pohjoismaissa, ja käy kirjeenvaihtoa muun muassa Henrik Ibsenin kanssa.
– Hän luki uutta ruotsalaista kirjallisuutta, saksalaista filosofiaan ja brittiläistä talousfilosofiaa. Hän tunsi Darvinin opit ja oli verkostoitunut korkealla tasolla. Hän olisi voinut pysytellä korkealla kirjallisella tasolla ja sanoutua irti banaaleista köyhien naisten ja lasten ongelmista, mutta ei.
Suvi Ahola sanoo Mainna Canthin tehneen tietoisen valinnan. Hän oli niiden puolella, joilla ei ole muita puolustajia.
– Aika monessa hänen teoksessaan keskiössä ovat hyvinkin köyhät ihmiset. Niistä löytyy jopa ihmisiä, joita köyhyys on vammauttanut. Ajatellaan nyt vaikkapa novellia Kauppa-Lopo, jonka keskiössä on alkoholisoitunut kleptomaani, joka kaiken lisäksi tekee huorin. Canth pakottaa lukijansa tutkimaan tätä henkilöä ja miettimään, miksi hänestä on sellainen tullut.
Näytelmä Köyhää kansaa ja romaani Kovan onnen lapsia taas kertovat suurten nälkävuosien jälkeisestä ajasta, jolloin Suomessa järjestettiin muun muassa ratatöitä ihmisten kurjuuden helpottamiseksi.
– Hän kävi näitä tekstejä kirjoittaessaan ihan tutkivan journalistin tavoin haastattelemassa ratatyöläistä, ihmisiä köyhäinhoitolaitoksissa ja Kuopion naisvankilassa. Vankilassa suurin osa naisista oli tappanut oman lapsensa. Se oli naisten yleisin tuomio tuolloin.
Minna Canth puhui tasa-arvosta tavalla, joka herätti voimakasta kritiikkiä. Miehille ei pitänyt sallia enempää seksuaalisuutta kuin naisillekaan. Minna Canthin mies ei ollut ihanteellinen Saarijärven Paavo, vaan irstas egoisti.
– Suomessa oli 1900-luvun alkuun asti laillinen bordellilaitos, jota miehet käyttivät. Ja miehet käyttivät naisia hyväksi muutenkin. Se ajan terveystiedon mukaan seksi kuului miehen elämään. Usein vain kävi niin, että seuraukset jäivät yksin naisten kannettaviksi.
Kritiikki sattui, mutta ei vaientanut
Laajasta kirjeenvaihdosta voidaan päätellä, että kritiikki sattui Minna Canthiin, mutta ei sammuttanut häntä.
– Kritiikki oli samanlaista kuin naisten saama vihapuhe nykyäänkin. Esimerkiksi Kuopion piispa Gusaf Johansson arvosteli hänen ulkonäköään, Canth oli varsin pyylevä. Silti hän jatkoi kirjoittamista. Minun mielestäni tämä rohkeus tulee sallivasta lapsuudesta. Hän jatkuvasti nousi foorumeille, jonne nainen ei tavallisimmin astunut.
Piispan mielestä naisen asema on elempi kuin miehen. Jos tämä järkkyy, järkkyy yhteiskunta. Suvi Ahola näkee kritiikin kärjen kohdistuneen nimenomaan naiseen nimeltä Minna Canth.
– Miten se akka julkeaa. Naisen ei kuulu kirjoittaa näytelmiä, naisen ei kuulu toimia kauppiaana eikä varsinkaan menestyä siinä.
Näytelmä Kovan onnen lapsia poistettiin ohjelmistosta yhden esityksen jälkeen. Moni kysyikin, oli Canth kapinaan kehottava sosialisti.
– Suomalaisen teatterin johtokunta kokoontui ja piti näytelmää poliittisesti tulenarkana. Siinähän työlaiset nousevat kapinaan menetettyään työnsä ratatyömaalla. Tätä ei haluttu katsojille esittää.
Näytelmää pidettiin myös kehotuksena suoraan toimintaan, vaikka kirjailija ei tätä tarkoittanutkaan. Minna Canth puri hammasta ja tyytyi kohtaloonsa. Ystäviäkin oli, muun muassa teatterinjohtaja Kaarlo Bergbom ja monet suomalaiset kirjailijatkin. Canth sai myös kutsuja ulkomaille aina Yhdysvaltoja myöten, mutta poistui Kuopiosta hyvin harvoin.
Kuopioon sen sijaan syntyi kirjallinen salonki, jossa käytiin vilkasta yhteiskunnallista keskustelua.
Tänään kysytään, mitä Canth tekisi ja kirjoittaisi, jos nyt eläisi. Vastakysymys tähän on: kuka häntä jaksaisi.
