Kaikilla ihmisillä on erilainen menneisyys. Jotkut ihmiset ovat eläneet köyhissä tai kurjissa olosuhteissa, kun taas toiset ovat eläneet rikkaan elämän. Osalle ihmisistä on tärkeää saada esimerkiksi sisustaa oma vanhainkodissa oleva huone oman kodin kaltaiseksi tai saada tehdä itselle tärkeitä asioita.
Mielipiteeni asiasta on, että ihmisten pitäisi elää suhteellisen vapaata elämää eikä joutua muuttamaan omia elämäntapojaan. Jos ihminen on uskovainen, hänen pitää saada lukea Raamattua ja laulaa virsiä. Mielestäni vanhainkoteihin pitää lisätä erilaisia ihmiselle itselleen tärkeitä asioita. Esimerkiksi musiikki-ihmiselle pitäisi järjestää mahdollisuuksia soittaa ja laulaa yhdessä muiden kanssa. Lisäksi pitäisi olla mahdollista ulkoilla ja toteuttaa itseään sopivalla tavalla.
Ihmiselle on tärkeää se, että omalla tekemisellä on merkitystä ja se, että häntä arvostetaan hänen omien tekojensa takia. Vanhainkodin arki on yleensä samanlaista joka päivä, joten tarvitaan erilaisia virikkeitä. Osa vanhainkodin asukkaista ei enää pysty puhumaan, jonka takia heidän pitäisi saada ilmaista itseään muulla tavalla, vaikkapa valokuvien avulla. Ikäihmisille on myös tärkeää, että heitä kuunnellaan, jos he jotain haluavat kertoa. Monelle riittää vain läheisyyden tunne. Menneisyyden esineet ja kokemukset tuovat ihmiselle vanhainkodissa turvaa ja hyviä muistoja elämästä.
Ei ne mummot mitään tarvitse. Jotkut ihmiset ovat tätä mieltä. Heidän mielestään vanhainkodin asukkaille on jo annettu kaikki tarvittava. On annettu katto pään päälle, hyvää hoitoa sekä tarpeeksi ruokaa. Miksi ikäihmisiä sitten hoidetaan? Koska heillä on myös todella paljon annettavaa. Heillä on elämänkokemus, jota ei voi saada muuten kuin elämällä. Ikäihmiset osaavat arvostaa tapahtuneita asioita eri tavalla kuin nykynuoret. Heidän nuoruudessaan on joskus pitänyt pärjätä todella vähällä, joten he osaavat olla kiitollisia pienistäkin asioista.
Nykyään kaiken saa niin helpolla eikä suurimmalla osalla ihmisistä ole oikeasti mitään hätää, esimerkiksi pulaa ruuasta tai vaatteista. Ikäihmisistä ja heidän eletystä elämästään pitäisi jokaisen ottaa opiksi, koska mistään muualta ei voi saada yhtä hyviä elämänohjeita kuin pitkän elämän eläneeltä ihmiseltä. Nyt on tärkeää, että he saavat iloa ja hyväksyntää jokapäiväiseen elämään.
Paljon vanhusten kanssa aikaa viettävä tuttuni kertoi minulle seuraavaa: “Elämänkokemuksen voi tuntea, kun viettää enemmän aikaa ikäihmisten seurassa. Omaakin tempoa pitää hidastaa, jotta voi päästä ikäihmisen kanssa samalle aaltopituudelle.”
Ratkaisuksi ehdottaisin vapaaehtoistoimintaa. Esimerkiksi henkilöt, joilla ei ole enää elossa olevia isovanhempia, voisivat käydä vanhainkodeissa viihdyttämässä vanhuksia tai vain juttelemassa heidän kanssaan. Uskoisin, että tästä olisi paljon iloa niin ikäihmiselle kuin nuorellekin.
Viivi Mönkö
Viialan yhtenäiskoulu, 8c-luokka
