”Tämän kautta pyydämme Herra Kuvernööriltä nöyrimmästi lupaa ampua kahdeksan (8) uroshirveä ensi syyskuun kahdeksana (8) ensimmäisenä päivänä Hämeen läänissä Sääksmäen, Akaan ja Kylmäkosken pitäjissä vuokraamillamme maa-alueilla.”
Tämän anomuksen tekivät kuvernöörille 24. heinäkuuta 1907 tilanomistaja Juhan Eskola ja rataesimies J.J. Jäykkä. Luvan vaiheet ja paljon muutakin on kirjattu tarkasti Markku Lapinleimun kirjoittamaan Halkosuon Metsästysseuran historiikkiin. Järjestäytyneellä metsästyksellä on seutukunnalla siis ikää.
Seuratoiminta alkoi Suomessa vuonna 1865, ja Akaan seudullekin senaatti myönsi ensimmäisen yhdistysluvan Hämeen läänin Metsästysyhdistykselle jo vuonna 1873.
Päivän noustessa
On varhainen lokakuun lauantaiaamu. Vettä ripsii ja päivän nousu viipyy. On syksy, kesästä luopuminen on jo pitkällä.
Keskellä korpea uhkealla Kairalan majalla on täysi tohina. Joukko naisia ja miehiä, lapsiakin, odottaa malttamattomasti syksyn hirvenmetsästyksen alkamista. Jalannin Metsästysseurana toimintansa 3. toukokuuta 1959 aloittaneen Halkosuon Metsästysseuran 60. jahtikausi on alkamassa.
Mikä saa ihmisen vuodesta toiseen hirvijahtiin? Vastaajaksi löytyy seuran metsästyksen johtajana vuodesta 1997 toiminut Mikko Peräkivi.
– Kyllä se on luonnossa liikkuminen. On aika vapauttava tunne päästä metsään. Itse saalis on sittenkin hyvin pienessä osassa, sillä ei metsästä mitään oteta. Jos hyvin käy, pääsee ampumaan. Tämä ei ole hosujan harrastus. Usein käy niinkin, että näkee hirven, mutta ei voi apua.
Kun passipaikat on ampujille jaettu, seurue hajaantuu metsään. Ajomiesten johtaja Timo Sukki vie ajomiehet paikoilleen. Metsästyksen johtaja tarkastaa radioyhteydellä, että kaikki on valmista. Luvan saatuaan ajomiehet lähtevät liikkeelle ja ampujat lataavat aseensa.
Vajaa tunti kihelmöivää odotusta. Aamun ensimmäinen ajo – ei mitään. Odottajan yläpuolella narisee närhi ilkikurisesti.
Ikä tulee vastaan
Halkosuon Metsästysseuran jäsentilanne on kohtuullinen. Nuorempia on saatu mukaan niin, että ajometsästystä voidaan vielä harrastaa. Akaassa on yhdeksän rekisteröityä metsästysseuraa ja yksi seurue.
– Tuskin tällä alueella muut ajometsästystä harrastavat. Ikäännymme mekin. Ja ikääntymisessä on se haitta, että on paha mennä passiin, kun ei voi kiivetä joka paikkaan. Minä vaan kysyn, kuka kymmenen vuoden päästä Suomessa metsästää hirviä tehokkaasti, jos tätä menoa mennään, pohtii Peräkivi.
Nyt Halkosuon Metsästysseuran niin sanottuun puujalkaosastoon kuuluu kahdeksan ampujaa. Heille järjestyy helppo passipaikka, mutta vastikkeeksi osasto hoitaa ajajat paikoilleen.
Toinen ja kolmas ajo – ei mitään. Moottoriradalta kuuluu ääniä. Sade taukoaa, vanha taivaskin näkyy.
Jousella hiljaa
Seuran nykyinen puheenjohtaja Mikko Lapinleimu aloitti metsästysharrastuksen jousella.
– Olin ajomiehenä ensin monta vuotta. Jousi on se minun juttuni. Kivääri on tullut tähän rinnalle. Jousella metsästetään kaikkea muuta paitsi hirveä ja ilvestä. Valkohäntäpeura on suurin sorkkaeläin, mitä jousella saa ampua, kertoo Lapinleimu.
Jousiammunta on hiljaisen miehen hommaa?
– Sitä se on. Sinun täytyy saada eläin parinkymmenen metrin päähän tai päästä itse lähelle. Useimmiten peuraa kytätään puusta lavalta hiljaa. Jousiammunta on erilaista. Laukauksen jälkeen linnunlaulu jatkuu.
Mikko Lapinleimun mielestä Halkosuon Metsästysseuran toiminta on kohtalaisen virkeää. Uusia jäseniäkin on saatu. Lapinleimu aikoo olla puheenjohtaja vielä vuoden.
– Kyllä viisi vuotta saa riittää. Näissä hommissa ei kenenkään pidä olla liian pitkään. Toistenkin on päästävä vaikuttamaan.
Neljäs ajo – ei mitään. Hirvi antaa odottaa itseään.
– Hirvi on ovela eläin. Se kun menee tiukkaan kuusikkoon, niin siellä on. Ajomies voi mennä ihan vierestä huomaamatta, kertoo Mikko Peräkivi.
Metsästyksen johtaja ilmoittaa radioon jahtipäivän päättyneeksi. Sunnuntaina jatketaan kello 8.
Aikaa on tammikuuhun
Seuralla on luvat kuuteen aikuiseen hirveen ja kuuteen vasaan. Aikaa metsästykseen on 15. tammikuuta saakka. Lauantain jahdissa oli 27 ampujaa ja 21 ajajaa. Halkosuon Metsästysseurassa on jäseniä 76.
– Täällä on nyt paljon sellaisia, jotka on otettu koejäseniksi. Heillä ei ole vielä hirvenmetsästysosuuksia, mistä saa lihaa. Tällä vähän testataan koejäseniä, kuinka innokkaita he ovat. Kyllä Halkosuo virkeää porukkaa on, ainakin näin aluksi. Sehän on sitten selvä, että jos ajoketju on lyhyt, metsästyksestä ei tahdo tulla mitään, sanoo Mikko Peräkivi.
Sunnuntain ajoistakaan ei tullut saalista, mutta viikonloppuja on vielä.
Ja pitkien pimeiden syysiltojen ratoksi voi kysellä Halkosuon Metsästysseuran historiikkia Mikko Peräkiveltä, puh. 0400 928 530 tai Markku Lapinleimulta, puh. 0500 632 157. Oiva kirja. Paljon tuttuja jo manan majoilla. Maailma on pieni.
