Suurella surulla luin paikallislehdestämme Akaan seurakunnan tehdyistä kiinteistöselvityksistä. Tähänkö on tultu?
Me Viialan sivukulmalaiset ja myös Kylmäkoski saamme taas kokea luopumisen tuskaa. Mihin on hävinnyt ”Vireä” Viiala ja seurakunta? Se on jäänyt talousjyrän alle.
Ihmettelen suuresti Lähetystuvan kohtaloa Keskuskadulla. Juuri se on koonnut paljon ihmisiä hyvän sijaintinsa puolesta. Siellä on voinut pitää muitakin kokoontumisia ja tilaisuuksia. Jos se siirretään pappilan tiloihin, mikä on sen kohtalo myöhemmin? Rahaa kuluu turhempiinkin asioihin kuin Lähetystuvan vuokra. Lähetys on seurakunnan tärkein työmuoto, ja lähetyskäsky velvoittaa meitä. Näin ei kerta kaikkiaan voi toimia!
Kumpula on ollut erilaisten leirien, juhannusjuhlien, saunailtojen, retkien ja muiden kokoontumispaikka. Työntekijänä muistan, kuinka kesällä oli kaksi viiden vuorokauden leiriä varttuneelle väelle. Se piti muuttaa yhdeksi, että olisi tilaa muillekin leireille.
Kumpulassa oli aina toimintaa. Ihmettelen, miksi sitä ei ole haluttu nyt järjestää, kun rakennuskin on paremmin varustettu. Voihan esikaupungissakin järjestää toimintaa, tuleehan täältä Toukolaankin matkaa.
Ehkä aika kultaa muistot, mutta ajattelen haikeudella Arvi Kuoppalan aikaa. Silloin oli toimintaa, talkoita, eri-ikäisten kerhoja ja suuria tapahtumia kuten Kirkko keskellä kylää. Tehtiin innolla yhdessä työntekijöiden, vapaaehtoisten ja järjestöjen kanssa.
Muistan Arvin katselleen melko pitkiä seurakunnan lehti-ilmoituksia ja silti tokaisseen: ”Eikö meillä tapahdu mitään?” Nyt voisi sanoakin niin, kun seurakunnan ilmoitukset ovat niin minimaaliset, ettei ketään kiinnosta. Onko alistuminen vallannut meidät?
Viialan kirkko seisoo paikallaan. Sitä ei voi purkaa. Suunnataan sitä kohti erilaisiin tehtäviin kuulemaan, rukoilemaan, laulamaan, lähetys-, diakonia-, kerho- ja kaikkiin toimintoihin omien voimiemme ja kykyjemme mukaan. Jumala meitä kaikkia johdattakoon!
Pirjo Koskinen
Entinen seurakunnan työntekijä
